Emma & Ringa

Uimassa

2012-02-12T14:53:00.001+02:00

Ouluun avattiin vuoden alussa koirauimala. Monet kaverit ja koirakaverit on siellä jo käyny, joten pitihän meidänkin päästä koittamaan. Pikkuisen alkujännityksen jälkeen molemmat koirat oli aivan fiiliksissä. Ringa luonnollisesti enemmän. Se saikin uida puolen tunnin ajasta selvästi yli puolet. Emmaa uitin lyhyemmän aikaa, koska se näytti alkavan hidastua entisestään. Allas oli pieni, mutta sitä tiesin odottaa jo etukäteen. Hyvin siinä kuitenkin noutaja mahtui uimaan. Emma ja Ringa oli kumpikin niin reippaita, että uittaja meinasi, että seuraavalla kerralla ne voivat uida jo keskenään.

Ringan melkein ensimmäinen veteenmeno

Lisää...

...ja lisää

Aika lystiä :)

Emma otti pikkuisen rauhallisemmin

Mutta kyllä sekin nautti :)

Varsinkin, kun palloja olikin altaassa yhtäkkiä kaksi

Kaveri

2011-12-25T19:48:00.001+02:00

Meillä ei ~~tarvi~~ saa yksin netissä surffailla.

Kuvat kännykkälaatua.

Hyvää Joulua!

2011-12-22T20:49:00.001+02:00

Emäntä oli tänä vuonna laiska, eikä saanut otettua koirista uutta joulukorttikuvaa. Näinpä toivottelemme kaikille Hyvää Joulua viime vuodesta tutulla kuvalla. Tekstin sentään jaksoin muokata :D

Napsuarka koira

2011-12-20T19:14:00.007+02:00

Meillä napsuu. En tiedä mikä, missä ja miksi. Eikä etes aina. Illalla nukkumaanmenoaikaan se alkaa (jos alkaa), joten oletus on, että napsuja on vaikka joku lamppu, joka alkaa jäähtyä. Napsumista tuskin edes huomaa, mutta Emma huomaa :/ Ja kun se vielä muistaakin kaiken, niin nyt aletaan olla pisteessä, jossa se menee vähän levottomaksi jo pelkästään siitä, että ollaan menossa nukkumaan, vaikka missään ei edes napsu. Tosikiva.

Alla marraskuussa kuvattu video siitä, mitä tapahtuu, kun ollaan metsässä ja ampumaradalla aletaankin yhtäkkiä ampumaan (laita äänet päälle).

Ehkä se ei ole paukkuarka, vaan napsuarka ;) (Ei kun kyllä se oikeasti pelkää paukettakin, jos se kuuluu lähempää ja oudossa paikassa. Tuo metsä on tuttu ja siellä paukkuu aika usein.)

Ringan tylsä päivä

2011-12-12T22:38:00.004+02:00

Hanskat, lenkkarit, pipo, kauppakassi ja sukka. Riittäiskö jo?

Kun on 5 vuotta seurannut tuon koiran touhuiluja, niin ei kait se haittaa, jos Ringan tuodessa viimeistä esinettä hetken ajattelin, että eikö tuo jo riittäis :D Varsinkin, kun lopulta aina kuitenkin naurattaa. Tänään oli vähän tylsä päivä. Juha käytti koirat kyllä lenkillä, mutta Ringan ja emännän yhteinen iltalenkki jäi haaveeksi, kun emäntä ei löytänyt säähän sopivaa käsinettä, johon paketoitu sormi olisi mahtunut. Kyllä me vähän harjoteltiin köydenvetoa, mutta emännän sormi näytti Ringan mielestä vähän turhan paljon köydenpätkältä :D

Tää on se oikea köysi

Mutta kun tääkin vähän köydenpäätä muistuttaa

Kuivaharjoittelua, osa 2

2011-11-26T20:06:00.003+02:00

Kaarnavenettäköhän se tuo Ringa ajatteli ensi kesänä rantaan kiskoa... Meillä on ehkä hieman työnsarkaa köydestä kiinni pitämisen kanssa :D

Kuivaharjoittelua

2011-11-13T14:55:00.002+02:00

Jos viime talvena muistin treenata vepeä kerran, niin siihen verrattuna ollaan kyllä nyt aivan mielettömässä vauhdissa! Tosin harjoittelussa on olleet vain tolpat, vielä pitäisi ainakin sitä köyden vetoa treenata... Vaan aika hienosti Ringa onkin oivaltanut, että suksisauvojen välistä pitää kulkea :) Tosin en ole ollenkaan varma, että tämä osaaminen siirtyy rantaan ja uintitilanteeseen... Mutta onpahan ainakin yritetty!

Enpä muuten ole tainnut muistaakaan mainita, että loppukesästä luovutin vepetreenien suhteen. Ja tää ei nyt tietty kuulosta yhtään niin dramaattiselta tämän postauksen yhteydessä, kuin olin sen ajatellut kuulostavan ;) Kukaan tuskin ehti luulla, että olisin kokonaan luovuttanut vepetreenit. Ei tosiaan, vaan pelkästään viennin kans annoin vähän periksi. Siinä tunnuttiin koko loppukesän junnaavan ihan paikallaan ja välillä jopa mentiin takapakkia, kun Ringa alkoikin pyörähtää dami suussa kohti rantaa hieman ennen venettä. Lopulta totesin, että lukko on jotenkin aukaistava ja menin itse vastaanottajaksi veneeseen. Heti alkoi vienneissä olla edistystä. Tähän asti olen itsepintaisesti sanonut, että opetan Ringalle viennin niin, että minä lähetän rannasta. Ideaalitilannehan se olisikin, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan meidän kohdalla lopulta niin kovin tärkeää. Jos tavoitteena on lähinnä ALO-luokka (kun edes koskaan pääsisi soveltuvuuskokeeseen...), niin eihän se haittaa, jos koira on oppinut tuomaan vain minulle. Ja voihan sitä toivoa, että kun Ringa hoksaa liikkeen minun ollessa veneessä, niin se oivaltaa viedä damin myöhemmin myös muille.

Mihin tarvitaan kahta koiraa?

2011-10-24T09:36:00.003+03:00

Otsikon kysymys on tuttu, joskin sitä ei (onneksi...) ole minulle esitetty. Taannoin löysin kysymykseen kuitenkin asiallisen vastauksen. Itse asiassa koiria ei tarvita kahta, vaan vähintään kolme: Jos koiria on vain yksi ja se kuolee, jää ihminen yksin. Jos koiria on kaksi ja toinen kuolee, jää toinen koirista yksin. Mutta jos koiria on kolme ja yksi kuolee, niin kukaan ei jää yksin :)

Mahavaivaa

2011-09-10T19:58:00.007+03:00

Emmalla alkoi maanantai-iltana ripuli. Se näytti alkuun ihan tavalliselta lievältä mahavaivalta, mutta olikin sitten pikkuisen äkäisempi mitä meillä ennen on koettu. Tiistaina Emma oli paskonut pari kertaa sisään, keskiviikkona paskonut (x1), oksentanut (x3) ja pissannut (x2). Juha oli ensin kotona ja yksi oksennuksista oli näyttänyt sen verran kummalliselta, että siitä oli mulle otettu kännykuva. Kuvassa oksennus oli ihan kirkkaan punainen. Vaan eihän se värisokea osannut sanoa, että oliko kuva kuinka todenmukainen, eikä myöskään sitä, että näyttikö se vereltä vai ei. Todennäköisesti verta se kuitenkin oli, taisi Emma-raukalla olla limakalvot vähän huonossa kunnossa :( Onneksi oksentelu ei tuon jälkeen jatkunut ja Emma oli muutenkin koko ajan reipas ja nälkäinen. Juotin sitä ihan reilusti ja annoin pieniä määriä helposti sulavaa ruokaa, sen mitä uskalsin. En siis ollut kovin huolissani tilanteesta.

Tiistai-keskiviikko ja keskiviikko-torstai väliset yöt meillä nukuttiin aika huonosti. Emma halusi päästä toistuvasti ulos. Aina se käveli rauhassa terassille, nuuhki vähän yöilmaa, siitä siirtyi nurmikolle ja joskus pissasi. Sitten se käveleskeli pitkin pihaa omalla rauhallisella tahdillaan, nuuhki vähän maata, kunnes hitaasti kyyristyi kakalle ja antoi tulla pelkkää vettä. Hidas on hidas, vesiripulissakin :D Vaan onneksi Emma alkaa pikkuhiljaa olla jo kunnossa.

Nyt kun Emmasta puhutaan, niin minusta tuntuu, että sille alkaa tulla vanhuus. Lähes joka ilta se höpöttää jotain omiaan, örisee tai haukahtelee. Aivan kuin olisi vailla jotain. Ja onkin, me ei vaan tiedetä että mitä sillä oikein on mielessä. Ulos se ei ole menossa (ainakaan aina), viimeksi se haukahteli keittiön työtason vieressä ja vilkuili pöydälle. Siellä ei ollut tasan mitään syötävää tai muutakaan Emmaa kiinnostavaa. Minun mielestä ainakaan. Se on tulossa vanhuudenhöperöksi?

Mitä isot edellä sitä pienet perässä?

2011-08-22T19:37:00.002+03:00

Ei vaan pidä tässä tapauksessa otsikon sananlasku alkuunkaan paikkaansa. Kyllä tää oli alunperin ihan Ringan oma keksintö. Emmalta meni monta päivää huomata pensaissa roikkuva ruoka. Koristeomenapuun "omenat" ajattelin muuten poimia ihan ite... Varmuuden vuoksi.

Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään...

2011-08-21T11:32:00.004+03:00

Metsälenkeillä olen seurannut vähän Emman touhuja ja liikkumista ja todennut, että kun se jää jonnekin kuppaamaan, niin se ei enää ota minua ja Ringaa kiinni villisti laukaten vaan ennemmin löntystäen ravaten. Pari päivää sitten jäin odottelemaan Emmaa ja kun se tuli minun kohdalle, silittelin sitä ja juttelin, että etkö enää oikein jaksa. Aivan kuin mulle näyttääkseen Emma otti ja lähti siitä minun käden alta ja ryntäsi lähimpään ojaan. Ja ei muuten puuttunut vauhtia! :D

Aika pitkään sain pidettyä hyvin luoksetulokäskyä tottelevan Ringan pois ojasta, mutta kun se huonosti luoksetulokäskyä totteleva Emma ei tullut pois sieltä, oli pakko mennä sitä jo hakemaan. Tässä vaiheessa oli aivan mahdotonta enää saada huonosti paikallaolokäskyä totteleva Ringa pidettyä kuivalla maalla (ts. en edes oikeastaan yrittänyt). Ja niin me saatiin taas paljon hymyjä osaksemme loppulenkillä vastaantulevilta koiranulkoiluttajilta...

Ulkoruokinnassa

2011-08-21T11:21:00.005+03:00

Ringan parhaat ja pahimmat puolet

2011-08-07T21:59:00.006+03:00

Ja molemmat esillä moneen kertaan kolmen tunnin sisään. Perjantaina osallistuttiin Marja-Leena Hiturin pitämään tokokoulutukseen, jossa Ringa tosiaan pisti parastaan ja pahintaan. Se on nyt viime aikoina treeneissä ollut välillä vähän poissaoleva = ei niin hyvin kontaktissa, mikä tietty näkyy yhteistyössä. Ja Ringan kohdalla se näkyy yleensä karkaamisena ohjaajan lapasesta. Treenit aloitettiin ihan helpolla jutulla, eli perusasennolla. Ringa teki muutamia loistavia sivulletuloja, mutta koko ajan sen piti vilkuilla ympärilleen ja seurata ryhmän 4 muun koiran toimia. Toistoja piti tehdä useita ja loppua kohti alkoi homma herpaantua ja niinhän se karkasi minulta ekan kerran. Olin kyllä yrittänyt pitää sitä kiinni, mutta hihna on välillä vähän hankala koiran kiertäessä takakautta sivulle, joten hihnan toinen pää ei aina ollut mulla kädessä. Ringa kävi katsastamassa jonkun maahan jätetyn hihnan, vei yhden koiran lelun ja tuli sitten takaisin luokseni. Odotin jäätäviä kommentteja, mutta en saanut. Seuraavana liikkeenä oli maahanmeno. Sen Ringa osaa :) Kouluttajalla ei mitään moittimista, kehuja vaan tuli nopeista ja oikeanlaisista suorituksista.

Maahanmenon jälkeen tehtiin paikallaoloa, jonka onnistumisen varmistin jättämällä hihnan Ringan kaulaan. Se on enemmänkin mulle itelle semmoinen turvaköysi, jonka avulla luotan liikkeen onnistumiseen paremmin. Kaikki sujui hyvin jonnekin minuuttiin asti, jonka jälkeen Ringa alkoi enenevässä määrin kiinnostuneena katsella rivin toiseen päähän, jossa yhden koirakon ongelmiin puututtiin vähän enemmän. Tässä vaiheessa katsoin viisaimmaksi palata palkkaamaan ja vapauttamaan sen. Ihan hyvä suoritus siis. Kun yhteistreeni tältä osin oli ohi, pyysin kouluttajalta vähän lisäneuvoja paikallaoloharjoituksiin ja kerroin, mitä ongelmat ovat aikaisemmin olleet. Hetken juteltuamme hän käski tehdä treenin pallon avulla, koska koira kerran on pallohullu. Ei se ollut ensimmäinen kouluttaja joka näin neuvoi, eikä ensimmäinen kerta kun meinasin tyrmätä koko homman mahdottomana :D Muistin kyllä sitten, että suostuin minä sitä tekemään aikaisemminkin. Ja näin tehtiin. Sen verran pyysin, että kouluttaja jäisi seisomaan lähelle palloa, että Ringa ei vaan pääse varastamaan. No ei se edes yrittänyt :) On se jonkin verran aivan selvästi kasvanut henkisesti :)

Paikallaolotreeni

Odotettu vapautus

Tämän jälkeen vaihdettiin yksilösuorituksiin, mikä jo helpotti Ringan keskittymistä. Lisäksi yksilösuoritus sattui olemaan seuraaminen, mitä Ringa rakastaa, minkä se osaa ja mitä minä tykkään sen kanssa tehdä :) Ensin piti näyttää omaa tahtia miten liike sujuu. Koska hommasta ei ollut mitään sanomista, minua pyydettiin näyttämään sivuaskelia. Vasemmalle ne sujuu hyvin, oikealle vaatii vielä auttamista. Seuraavaksi käännöksiä juosten, mitä ei todellakaan olla paljon tehty. Tämän jälkeen kouluttaja totesi, että lopetetaan tähän, mitä sitä turhaa hakemaan virheitä/puutteita, kun ei niitä kerran ole :) Tämmöisinä hetkinä minä niiiiiin tykkään tokotreeneistä :D

Yksilötreeniä jatkettiin vapaavalintaisilla liikkeillä, minkä minä skippasin, kun en tiennyt mitä ottaisin... Tarvin nykyään jonkun sanomaan mitä treenaan... Loppuun vielä tehtiin liikkeestä jääviä, luoksetuloa ja seuraamista ryhmässä. Luoksetulot meni pieleen. Nyt muut oli taas liian lähellä ja Ringa pää pyöri kuin tuuliviiri. Yritin varmistaa hihnalla ja nameilla, mutta yhden kerran se taas keksi hihnan maassa ja pääsi livistämään ja meni kärkkymään Teijan kädessä olevaa palloa. Jättävät sujui jotenkin, mutta siinä seuraamisessa kouluttaja totesi hämmästyneenä, että no nythän se taas tekee niin hienosti. Kyllä se tekee, kun se kunnolla osaa. Ne ekat oli ehkä vähän liian vaikeita.

Jollain tauolla juttelin Ringasta vähän enemmän. Sanoin, että paljon on ollut vaikeuksia, enkä ole sitä osannut kouluttaa. En siis enää jaksa hirveän isosti välittää, vaikka se multa välillä karkaakin. Ennen se oli jotenkin enemmän masentavaa. Kouluttaja totesi, että noin signaaliherkkä koira voisi toimia ihan samalla tavalla, vaikka olisin tehnyt sen kanssa asiat aivan toisin. Totesin, että kiitosta vaan, kyllähän tuo vähän lohduttaa, mutta olen jo hyväksynyt sen, että minä en vaan osannut. Ringassa kun ei ole mitään vikaa! ;) Koulutuksen aikana Ringan ollessa pahimmillaan olin huomaavinani hieman arvostelevia katseita kentällä olevien muiden tai muun ihmisen tai ihmisten taholta. Joo ei kaikkien koirat varmaan noin käyttäytyisi. Mutta mulleppa on aivan sama mitä muut ajattelee.

Tämän jutun kuvat otti Maisa ja ne otettiin vasta tänään, kun treenit sujuivat jo enemmän entiseen malliin, vaikka oltiin meille aivan uudella kentällä :)

Ei se onnu

2011-08-04T20:52:00.001+03:00

En minä saa Ringaa enää ontumaan. Mikä on tietysti hyvä asia, enkä tosissani ole yrittänytkään :D Vaan ollaan siis eletty normaalisti. Seuraavaan kertaan siis. Tervekoirasta tilatun Cartivetinkin arvoitus selvisi, se oli palautunut lähettäjälle noutamattomuuden vuoksi. Outoa, koska aina ennen se on jaettu laatikkoon (ja niin nytkin uudella lähetysyrityksellä) ja nyt kun sitä ei jaettu, niin ei jaettu myöskään saapumisilmoitusta. Ja enpä osannut tilausta odottaa, kun nettikaupan sivulla tilaus on edelleen statuksella "odottaa käsittelyä". Vaikka siis tuote on vihdoin tossa mun pöydällä.

Koirien tylsä Lapin loma

2011-07-30T20:48:00.002+03:00

Tänä vuonna kesälomareissu suuntautui Muonioon. Suunnitelmissa oli kävellä koirien kanssa jotain helpompia ja lyhyempiä reittejä ja käydä sitten itse muutamalla tunturilla. Menomatkalla pysähdyttiin katsastamaan Pakasaivo.

Pakasaivolla

Pakasaivo

Kävelyä Pakasaivolla tuli jotain satoja metrejä ja jonkin verran portaita ja pientä kivikkoa. En todellakaan pitänyt sitä mitenkään liian rasittavana koirille. Ja niin vaan Ringa illalla ontui. Kyllähän sen etujalat kävivät siellä kuin Singerin neulat, mutta ei, en voi uskoa. Ontuminen näytti ikävästi nivelrikolta, koska se aina helpotti liikkeelle lähdön jälkeen. Siksi oli vähän vaikea saada selvää, että kumpaa etujalkaa Ringa ontuu, mutta kyllä minä aika varma olen, että tällä kertaa se oli vasen. Sitä Ringa ontui jokunen vuosi sitten, ja siitähän se pieni muutos kyynärnivelestä löytyikin. Kesäkuun alussa tapahtunut ontuminen näytti ihan eriltä (ja oli mielestäni oikea jalka). Nyt särkylääkkeet auttoivat, enkä illan jälkeen nähnyt enää ontumista. Tokihan koirat pistettiin kevyelle liikunnalle ja ne suunnitellut reitit vaihtuivat mökin lähistöllä tapahtuvaan tasamaakävelyyn. Tai sitten ajettiin autolla kauemmaksi ja ulkoiltiin siellä vähän. Näin käytiin mm. Äijäkoskella ja kotimatkalla Ruoppakönkäällä.

Äijäkoski

Ruoppaköngäs

Lisäksi isäntäväki kävi tutustumassa Harrinivan rekikoirakeskukseen, jossa on tällä hetkellä n. 400 koiraa. Pääosa koirista on siperianhuskyja, mutta jonkin verran on myös alaskanhuskyja, joka ei ole mikään rekisteröity koirarotu vaan sekoitus monentyyppisistä koirista. Kaikki koirat olivat ystävällisiä ja niitä sai silitellä. Sopivan ikäisiä pentuja oikein "piti" ottaa syliin. Ei se kyllä mua haitannu ;) Harmi vaan, että tuolloin satoi vettä tosi paljon, joten kuvia tuli otettua tosi vähän. Ja koiratkin olivat pitkälti omissa kopeissaan. Tosin oli ne sen verran uteliaita, että tulivat aina vilkaisemaan meitä, kun pysähdyttiin häkin ulkopuolelle.

Harrinivan rekikoirakeskus

Pikkuisella jännittää

Ringan ontuminen kyllä ketuttaa vähän. Koska liikunta ei ole ollut viime aikoina mitenkään raskasta, uskoisin, että joko se oli jotain muuta (kolahdus jonnekin, kun oli niin innoissaan tms) tai sitten se oli erinäisten asioiden yhteisvaikutusta. En ole esimerkiksi yli kuukauteen syöttänyt koirille mitään nivelaineita. Tämä siitä syystä, että kun edellinen satsi loppui, en saanut heti hankittua uutta. Uuden Cartivet-jauheen tilasin samasta paikasta mistä aina ennenkin kesäkuun lopulla (Tervekoira.com), mutta en ole sitä tähän päivään mennessä saanut. En tiedä, missä vika, en ole kysellyt (onneksi en ole maksanutkaan sitä vielä). En kuitenkaan ostanut/tilannut uutta mistään, koska aina ajattelin, että josko se nyt kohta tulis. Eipä näy. Lomalle lähtiessä kävin hakemassa tabletit kaupasta ja aloin syöttämään niitä siis samana iltana, kun ontuminen todettiin. Turha lienee sanoa, että jatkossa en tule pitämään näin pitkää taukoa...

Vaan kummasti se on oma suhtautuminen näihin ontumisiin muuttunut. Ennen se tuntui ihan kamalalta ja kaikin keinoin yritti välttää liikuntaa, mikä aiheuttaa ontumisen. Tokihan nytkin tilannetta seurataan ja liikuntaa tarpeen vaatiessa kevennetään, mutta kyllä Ringa tänään pääsi jo kotipihaan puuhastelemaan. Se ei ole saanut kipulääkettä enää muutamaan päivään ja remmilenkit pidennettiin heti ei nyt normaalimittoihin, mutta sellaiseksi hellepäivään sopivaksi (hah mikä kuvaus, tuskin kukaan tietää minkä mittaisia lenkkejä meillä nyt siis tehdään :D). Jos ontuminen palaa, niin sitten todetaan, että tää oli liikaa. Ja jos se näyttää edelleen nivelrikolta, niin hommataan Cartrophenit ja jatketaan toivottavasti normaalia elämään mahdollisimman pian. Tokihan se vähän mietityttää, että jos tää nyt nivelrikon oireita on, niin mitä nivelessä on tapahtunut näiden muutamien vuosien aikana. Emma kun ei ontunut jalkaansa vuosikausiin sen jälkeen, kun pieni muutos sen kyynärpäässä havaittiin. Mutta yksilöitähän nuo ovat. Jos koira ontuu sen oman kuolavanan kietouduttua etujalan ympärille, niin eihän sen muutoksen nivelessä tarvi välttämättä mikään mammuttimainen olla, että se sitä välillä linkuttaa :D Emmalla muuten tais tulla vuosi täyteen ilman ontumisia ja ilman Cartrophenia :) Sen tilanne näyttää ainakin oikein hyvältä :)

Vepen ongelmia

2011-07-19T19:30:00.005+03:00

Ongelma 1: Vienti

Viennissä on sama vanha ongelma, jota en kuitenkaan pidä kovin isona ongelmana. Kun vaan saataisiin lisää toistoja, niin olen melko varma, että Ringa oppisi liikkeen kunnolla. Vientiä vaan harjoitellaan vepetreeneissä yllättävän vähän siihen nähden, että jokainen kouluttaja sanoo sen olevan suurimmalle osalle se kaikista vaikein liike. Osa kouluttajista esittelee itsensä "kolme vuotta vanhoiksi" vepeharrastajiksi, mutta eivät ole kisanneet vielä, koska koira ei vie. Täytyy sanoa, että välillä en ymmärrä, että miksi vientiä ei sitten harjoitella enemmän. Kesän aikana on ollut aika monta koulutuskertaa, että vientiä ei ole otettu. Osa kouluttajista antaa vaihtaa liikkeitä toiseen, mutta kaikki ei. Täytyy sanoa, että kyllä se vähän sitten tympäsee ottaa jotain veneestä hyppyä, kun siinä ei Ringalla oikeasti ole mitään ongelmaa!

Mutta se vienti. Tilanne on edelleen aika sama, eli Ringa osaa viedä maalla ja kahluusyvyydessä, mutta uidessa tulee se tavallinen ongelma, eli se meinaa kääntyä takaisin. Aika hyvin se on kuitenkin saatu lyhyitä matkoja veneelle jo uimaankin. Tässä on vastaanottajalla iso vastuu, eli hänen täytyy kutsua koiraa siinä vaiheessa, kun se näyttää kääntyvän takaisin. Eilen kutsuminen kyllä onnistui siinäkin tilanteessa, että Ringa oli jo uimassa takaisin minua kohti. Minun on turha rannasta sanoa mitään, koska sitten Ringa ainakin tulee takaisin. Jos Ringa ehtii päästää damin suustaan, on peli menetetty ja on parempi ottaa se takaisin rantaan ja lähettää uudestaan.

Ringa lähdössä innolla viemään

Tähän asti menee yleensä hyvin

Ja toisinaan jopa veneelle asti

Kun taas välillä käy näin

Ihan näin lähellä venettä Ringa ei yleensä käänny pois

Ongelma 2: Veneen nouto/hukkuvan pelastaminen

Tässä onkin sitten isompi ongelma... Ongelma on sama ihan normaaleissa vesinoudoissa, eli Ringa ei palauta minulle suoraan. Vepessä se tahtoo viedä tosi paljon vinoon, mikä tietää melkoisia pistemenetyksiä mahdollisissa kokeissa. Olen saanut asiaan jos jonkinnäköisiä neuvoja, enkä tietystikään saisi itsekin kouluttajana hämmentyä siitä, että eri kouluttajat neuvovat eri tavalla, mutta nyt kyllä täytyy myöntää, että vähän olen pihalla. Yksi sanoo, että minun pitää vaan kutsua sitä, sen on tultava, kun sitä kutsutaan. No saisinhan minä vaikka päälläni seisoa tai kärrynpyörää tennispallon kanssa rannassa heitellä, niin Ringa vaan vilkaisee minua ja jatkaa valitsemaansa suuntaan. Ja tulee sitten rantaa pitkin minun luo. Olen yrittänyt nätisti kutsuen, äkäisesti kieltäen, tennispallolla houkutellen... Yksi kouluttaja lohkaisi, että minulla ei ole tarpeeksi hyvä palkka. No jos ei tennispallo ole tarpeeksi hyvä, niin minä olen ongelman edessä kyllä aivan kädetön. Minä en tiedä, että Ringa tietäisi mitään parempaa. Pallossa on vielä se ongelma, että nouto tahtoo jäädä kesken, kun se pallo on niin hyvä. Toinen kouluttaja sitten totesi, että Ringa väistää minua. Tämä kuulostaa minusta järkevämmältä ja jonkin verran johonkin pisteeseen asti auttaa, kun minä en teekään rannassa mitään, odotan vaan ja käännyn jopa vähän poispäin.

Eilen tuli sitten taas uutta neuvoa. Koiran ei saa päästää tekemään virhettä, vaan pitää tehdä harjoituksia niin lyhyellä matkalla, että se ei ehdi kääntyä vinoon. Tässä on sitten se toinen ongelma, johon palaan vielä hetken päästä, että Ringa päästää köydestä irti, kun jalat osuu pohjaan. Jotta siis voin tehdä veneen hakua niin lyhyellä matkalla, että Ringa ei pääse kääntymään vinoon ja että se oikeasti vetää vielä venettä, täytyy mun olla kans siellä vedessä. No ei se nyt haittaa, mutta ihan kauhean innolla en odota syksyä... Kahluusaappaatko tässä vielä pitää ostaa?

Vinoon menee (kuvaaja mun selän takana...)

Uusin yritys korjata vika

Täytyy sanoa, että olen vähän nyt sekaisin. Jonkun tarttis tosiaankin nyt sanoa mulle mitä tehdä ja vahtia, että teen kans niin. Ja että yritän asiaa niin kauan, että liike joko alkaa onnistua tai että menetelmä voidaan oikeasti todeta toimimattomaksi... Jos nyt ite pitää valita, niin tämä viimeinen eilen kokeiltu tuntuu järkevimmältä. Ehkä. Pitää vaan toivoa pitkää ja lämmintä loppukesää...

Ja se köysi pitäisi ostaa! Ja opettaa Ringalle vetämistä! Lisäksi pitäisi opettaa tolpat. Jos se osaisi ne, niin olispahan nekin ohjaamassa liikettä oikeaan suuntaan.

Kuvat: Henna

Keppihautomo

2011-06-25T20:38:00.000+03:00

Alkoi taas Emman henki haista siihen malliin, että kurkkasin sen suuhun oikein kunnolla. Ja siellähän se taas oli, ihan takahampaiden välissä pikkutikku käymistilassa. Hyh! Onneksi sattui olemaan puutarhahanskat kädessä, kun keppiä irrotin, olis muuten se kamala haju jäänyt sormiin. Aika ikävästi oli tikku raapinut limakalvot verille. Vaan eipä se näyttänyt nytkään tuota koiraa haittaavan. Kummasti näitä on nyt sattunut kaksi ihan peräperää, kun ensimmäisten melkein yhdeksän vuoden aikana ei kertaakaan.

Doupattu

2011-06-21T09:54:00.002+03:00

Olin ilmoittanut Ringan ihan viralliseen tokokokeeseen melkein kolmen vuoden tauon jälkeen (edelleen tosin jätettäis se paikallaolo tekemättä...) ja melkein jopa innoissani olin sinne menossa. Koe on tänään ja hoksasinpas yhtäkkiä tarkastaa Kennelliiton antidopingsäännöt. Muistin sitten Rimadylin varoajan väärin. Olin sitä kysynyt ohimennen muiltakin ja hekin muistelivat, että varoaika olisi 7 vrk. No ei ole, vaan 28. Voi pahus. Tyhmästä päästä saa kärsiä. Vaan onni onnettomuudessa, olisiko tässä sysäys vähän järjestelmällisemmälle tokotreenille? Jos vaikka alkais tosissaan reenata taas sitä paikallaoloakin...?

TARKENNUS: Tyhmyytenä en tietystikään pidä kipulääkkeen antamista, vaan sitä, että en tarkistanut varoaikaa ilmoittautuessani kokeeseen.

Onnistunut kenraali

2011-06-16T11:11:00.003+03:00

Ringa teki loistavan tokotreenin eilen :) Kaksi seuraamista, liikkestä maahanmeno, luoksteulo ja liikkeestä seisominen ja palkka vasta kaikkien liikkeiden päätteeksi. Joskus minusta kyllä tuntuu, että ei tuo koira mitään palkkaa tarviskaan, kunhan tungen niitä nameja sen suuhun. Taitaa olla onnellisimmillaan ihan kun vaan saa tehdä jotain :)

Treenitauko tekee hyvää

2011-06-13T20:46:00.001+03:00

Pitkän talven varalle oli monta suunnitelmaa. 1) Hiotaan Ringan luovutukset kuntoon, 2) Treenataan vientiä siten, että vastaanottaja seisoo hangessa ja 3) Ostan pätkän köyttä ja opetan Ringan vetämään köyteen sidottua taakkaa. Talvi vaan on niin lyhyt :( Ehdin treenata kohtaa 1, vieläkin luovutukset on turhan herkkiä, mutta parempaan suuntaan päästiin kyllä. Vedestä Ringa tosin edelleen tuo yhden pudotuksen taktiikalla (ravistus). Vientiä treenattiin kerran suunnitellulla tavalla, köyttä en ostanut.

Tänään vepetreeneissä oli sitten sitä vientiä. Se onnistui hyvin maalla, mutta veteen päin meinasi ensin olla entisiä ongelmia, ts. paketti levisi. Mutta pikkuisen harjoitusta helpottamalla Ringa muisti taas mitä piti tehdä ja lopulta viennit sujuivat yllättävänkin hyvin. Uintimatkaakin oli muutama metri :) Veneestä piti vielä näyttää palkka, eikä rannalta saanut mennä kehumaan. Mutta selvästi talven aikana parantunut suoritus! :D Lopuksi otettiin vielä veneestä hyppy. Pyysin veneen siten, että poiju jää Ringan ja minun väliin, tai ainakin siten, että Ringa joutuu uimaan läheltä poijua. Tämä siksi, että ensimmäisestä vientiyrityksestä Ringa meinasin karata poijulle. Sain sen yllättäen kääntymään takaisin, mutta aika paljon ääntä se vaati... Hypyssä vene ajautui mielestäni vähän turhan kauas poijusta, mutta Ringapa ajautui itse vielä kauemmaksi :D Poijusta on sen verran sille huudettu, että nyt vaan vilkaisi sitä, ja ilmeisesti koki järkevimmäksi kiertää vähän kauempaa :) (ilman, että mun siis tarvi tällä kertaa huutaa yhtään).

Lepopäivä 3: nyt palaa pinna

2011-06-03T12:45:00.002+03:00

Ontumispäivänä Ringa oli tosi rauhallinen, liekö ollut jalka niin kipeä tai sitten normaali päivärytmi kotiväen työpäivineen auttoi asiaa. Seuraavana päivänä (helatorstai), kun ontumista ei enää havaittu ja emäntäkin oli osan päivästä kotona, alkoi koiraparka kulkea jo vähän pitkin seiniä. Siihen ei tuntunut auttavan edes lyhkäiset tokotreenit. Tänään on sitten koko porukka ollut kotona ja Ringalla meinaa loppua kärsivällisyys. Pahus kun ei edes takapihalle pääse! Remmissä tehdään ihan ihme loikkia ja kouhotetaan eteenpäin. Ontuminen on edelleen pois, mutta kipulääkettä se on vielä saanut. Huomenna kipulääke pois ja alkuviikosta sitten tilanteen mukaan lisää lenkkiä. Ei voi kun toivoa, että ontuminen ei palaa. Eihän tuota kattele erkkikään.

Johan tässä vuosi melkein menikin

2011-06-01T20:40:00.001+03:00

Ilman ontumisia. Viimeksi ontui Emma, nyt se on sitten Ringan vuoro. Enkä tosiaankaan tiedä, mistä tämä johtuu. Aamulla lähdettiin ulos ihan normaalisti ja kesken meidän lyhyen aamulenkin (remmissä alle 10 min) Ringa muuttui ihan yhtäkkiä lähes kolmijalkaiseksi. Ensin luulin, että tassunpohjasta löytyy havunneulanen tai joku vastaava, ontuminen kun näytti ihan samalta kuin joskus kun noin käy. Mutta ei siellä mitään ollut. Ei kummassakaan tassussa, sillä ulkona ronkin ensin väärän tassun, sisällä vasta tajusin, että kyseessä onkin oikea, ei vasen. Ontuminen näyttää hyvin samalta kuin vuosi sitten (osa 1 ja osa 2). Annoin Ringalle heti kipulääkkeen, mutta ontuminen jatkui työpäivän jälkeen, selvästi lievempänä tosin. Annoin toisen puolikkaan kipulääkkeestä ja sen jälkeen ontuminen näyttäisi loppuneen. Jätettiin toko väliin tältä päivältä, levätään nyt kunnolla pari päivää ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan.

Sellanen tuli mieleen, että jos tämä ontuminen olisi alkanut tiistaina, olisin melkein voinut syyttää itseäni. Maanantaina vepetreeneissä Ringa oli aivan intoa täynnä ja se steppasi tuttuun tapaan etusillaan. Ainakin kolme kertaa se sai stepattua juuri etutassunsa minun vaelluskengän alle. Kertaakaan en polkenut kunnolla sen varpaille, mutta aina minä tunsin, että sinne se tassu taas alle jäi. Lopputreeneistä Ringa istui minun vieressä aivan innoissaan ja roikotti etujalkaansa ilmassa. Silloin jo sanoin Hennalle, että voisi luulla, että sillä on jalka kipeä. Mutta päättelin kuitenkin, että se oli vaan sitä innokkuutta, Ringa on ennenkin mm. seuraamisen yhteydessä hyppinyt minun puoleinen (eli siis se oikea) etujalka ylhäällä ihan pelkkää innostuneisuuttaan. Mutta jos minä sen varpaille talloin, niin miksi ontumista ei olisi ollut jo tiistaina?

Ringa muisti...

2011-05-29T13:21:00.005+03:00

...emäntä ei

Tehtiin metsälenkki vältellen sitä paikkaa, jossa koirat viikko sitten sotkivat itsensä. Vaan enhän minä muistanut ollenkaan, että Ringa kävi silloin räpimässä vielä toisessakin paikassa. Tämä on oikeasti mainitsemisen arvoinen asia siitä syystä, että Ringa ei yleensä koskaan muista mitään metsästä löytämiään ihania juttuja enää seuraavalla kerralla, toisin kuin Emma, joka saattaa johonkin sontakohtaan rynnätä vielä kuukausienkin perästä. Nyt Ringa otti ja lähti lutraamaan jo kymmeniä metrejä ennen tuota rapapaikkaa. Mikä ihme pakkomielle sillä on tuohon naaman upotukseen?! Vaan ei kait sille voi kuin nauraa :D

Pientä pintaremonttia

2011-05-28T16:00:00.002+03:00

Ringan 4 vuotta sitten pureksima (yksi kulma ja vähän vaan!) keittiönkaapin ovi on vihdoin vaihdettu uuteen. Kuinkahan monta kertaa se nuori myyjä mulle totesi, että "näitä yhden oven tilauksia on harvemmin", "en kovin paljon tee tämmöisiä yhden oven tilauksia" ja "yleensä ei tilata pelkästään yhtä ovea" :D

Enää tarvii korjata aika monta seinää, vaihtaa listat ja hioa lattiat. En käsitä miksi se niitä lattioitakin on purrut...

Synttärihulinaa

2011-05-21T20:20:00.004+03:00

Synttärin kunniaksi Emma pääsi mutakylpyyn

Ringa valitsi pelkän kasvonaamion

Kaun(h)istuneet koirani

Ringalla on jokaisessa kuvassa suussaan alkumatkasta metsästä löytynyt pallo. Se ei vahingossakaan jättänyt palloa mihinkään, vaan kantoi sen ihan kotiin asti. Uskomatonta huolellisuutta koiralta, joka ei yleensä jaksa muistaa asioita kahta minuuttia pitempään :D

Emma tänään 9 v

2011-05-20T06:00:00.004+03:00

Kotiväki onnittelee synttärisankaria! 9 vuotta, se alkaa kuulostaa jo selvästi vanhemmalta kuin 8. Emmalla on kuitenkin ollut hyvä vuosi, heinäkuussa viimeksi on tarvittu kipulääkettä ja Cartrophenia nivelrikon vuoksi. Lenkit on vähän lyhentyneet ja vauhti ehkä entisestään hidastunut, mutta kyllä se edelleen liikkuu (joutuu liikkumaan) päivässä ihan mukavan määrän. Laiska lenkkeilijä se kyllä on. Toivottavasti nimenomaan laiska, eikä kipeä.

Kuva on vanha, viime vuodelta. En hoksannut ottaa uusia kuvia tähän hätään, tuli vasta eilen illalla mieleen. Vaan eipä se tämän ikäinen koira vuodessa ulkonäöltään niin kovasti muutu.

Kotiläksyt

2011-05-15T09:06:00.001+03:00

Kevään/kesän uudet tokoryhmät alkoivat keskiviikkona ja nyt olikin semmoiset kouluttajat, että ei kyllä uskalla jättää treenaamatta ;) Käytiin heti torstaina tekemässä samoja juttuja, joita tehtiin koulutuksessakin. Ihan kiva, että saa palautetta, jospa siitä saisi oikeasti lisämotivaatiota treenaamiseen. Mutta sen minä tässä kuitenkin sanon, että onko tokon pakko olla niin totista? Mitä se haittaa, jos joku suunnittelee menevänsä tokokokeeseen ja jättävänsä paikallaolon tekemättä? Mitä se haittaa, vaikka ei lähdekään tavoittelemaan ykköstulosta?

Ylläri suussa

2011-05-15T09:04:00.001+03:00

Viime viikolla käytin koirat rokotuksilla ja eläinlääkärin ollessa lopettelemassa Emman hampaiden tarkistusta muistin yhtäkkiä, että Emman henki on toisinaan haissut aika kamalalle. Se on vähän kumma, koska Emman hampaat on varsin hyvässä kunnossa. Eläinlääkäri päätti sitten kurkata suuhun vielä kerran ja tarkemmin ja ihan sieltä takaa, jostain hampaiden välistä niin syvältä, että sitä ei vahingossa olisi helposti huomannut, löytyi parisenttinen kepin pätkä. Aika suussa seisseen näköinen... Melkein nolottaa, että en tajunnut itse katsoa suuhun sen tarkemmin. Mutta kun yleensä Emmasta näkee heti, kun keppi on jäänyt hampaiden väliin, nyt ei mitään. Se on syönyt luitakin ihan normaalisti (moninverroin nopeammin kuin Ringa). Ja jos kuolaamista olisi ollut enemmän kuin normaalisti, olisi sen huomannu helposti, kun Emma ei normaalisti kuolaa.

Ringakin suussa oli ylimääräistä, kulmahampaissa... Ei tosin mikään ylläri. Ringan vuoksihan me muistetaan joka päivä antaa koirille jotain purtavaa. Emman suu sillä näköjään pysyy kunnossa, Ringalle määrättiin hampaiden harjausta. Olen minä sitä joskus yrittänytkin, mutta loppui laiskuuden vuoksi. Nyt ei saa alkaa laiskottaa.

Keppitaivas on auki

2011-04-22T10:23:00.006+03:00

Ja emännällä kurkku käheänä aamun metsälenkin jälkeen. "Emma! EMMA!! EMMA!!!" ;) Mainittakoon vielä, että kyllä Ringakin niitä keppejä syö, mutta se ei perhana usko, kun sitä kieltää. Siksi en edes jaksa :D Kuulostaa epäreilulta? No on siihen sekin selitys, että Ringa ei jaksa keskittyä keppien syöntiin(kään) kovin pitkään, vaan juoksee vauhdilla minun perään. Emma taas saattaa hyvinkin jäädä pitkäksi toviksi keppiä puremaan, niin että me Ringan kans ehditään jo kauas. Lisäksi Ringa tottelee luoksetulokutsua kepinkin kans, Emma todellakaan ei. Lisäksi Emma oikeasti syö kepit, Ringa vaan pureskelee niitä palasiksi. Voi raivo. Mikä hitto niissä kepeissä on niin hyvää?! Ai niin, Ringalle maistuu kyllä heinä ja ruoho. Huvinsa kullakin.

Mikään ei muutu

2011-04-20T19:25:00.005+03:00

Ei edes emännän käsilaukku :D

9.11.2006

20.4.2011

Hailuodossa

2011-04-16T22:17:00.000+03:00

Jotain sattui ja johonkin sattui

2011-04-14T17:48:00.002+03:00

Kävin eilen tekemässä pikkutreeniä läheisellä kentällä. Otin Ringan kans luoksetulon pysäytyksiä pallopalkalla. Treenin jälkeen heittelin sille vielä palloa ja sitten käveltiin Emman luo aikeina pistää Ringa kiinni ja päästää Emmakin tekemään jotain. Mutta siinä vaiheessa huomasin Ringassa jotain kummallista. Se tuijotteli takaosaansa (en tiedä mihin, selkä, jalat?) ja alkoi liikkua välillä melkein ryömimällä. Lisäksi se piti sellaista kummallista ininää. Ringa kyllä osaa äänenkäytön, mutta tuo ei liittynyt mihinkään treeni-innostumiseen, vaan kyllä sillä sattui johonkin tai oli hankala olla. Yritin sitä rauhottaa ja pitää paikallaan, että näkisin mihin käy, mutta se jatkoi sitä liikkumistaan, välillä enemmän pystyssä kävellen, välillä lähes ryömien ja aina välillä vilkuili takapäähänsä/selkäänsä. Näytti kieltämättä aika samalta kuin silloin, kun se ei saa kakattua kunnolla, vaan mukana on jotain heinää tms. jonka vuoksi osa jää roikkumaan. Mutta siitäkään ei siis ollut kyse. En ollut ottanut puhelintakaan mukaan, ja jotenkin näytti siltä, että jos vaan lähen sitä kävelyttämään, niin Ringa kyllä kävelee. Niin se kävelikin. Aluksi se oli takapäästään ehkä hieman jäykkä, mutta pieni ravistus ja matka jatkui ihan normaalisti. Yhtään ininääkään ei enää kuulunut.

Mitähän siinä tapahtui? Olin leikannut koirien kynnet ennen lähtöä, voihan olla että joku kynsistä oli pahimmoilleen sen verran lyhyt, että hiekkakenttä tuntui ikävältä. Tai sitten se palloa jahdatessaan venäytti itseään vähän. Tietty tuli mieleen, että mahtoiko kipua aiheuttaa selkä. Oli mikä oli, toivottavasti ei toistu, kun enhän minä kohta uskalla tuolle heittää palloakaan.

Onni on omistaa vähän yksinkertaiset koirat

2011-04-11T20:36:00.002+03:00

Tänään oli Emmalla ovi auki (melkein) 30 kiloon koiranruokaa, mutta ei ollut sekään tajunnut nenänsä edessä odottavaa taivasta.

Piha on auki!

2011-04-09T17:54:00.005+03:00

Koirien mielestä kevään paras päivä on koittanut, kun koko talven visusti kiinni pysynyt takaovi aukaistiin. Siellä se on nurmikko ollut paksun lumipeitteen suojassa, nyt sen sitten voikin pistää ruvelle ennen kasvukautta :D

Pallokin löytyi hangen alta :) Toinen vielä hukassa

Onkohan se koira ensinkään?

2011-04-09T17:52:00.003+03:00

Viikko sitten Juha unohti korvapuustipussin pöydälle lähtiessään ulos, ja tokihan Ringa oli käynyt sen sieltä nappaamassa. Samana iltana minä lähdin sen kans treeneihin ja autolla huomasin, että edellisenä päivänä ostetut 2 koiranruokasäkkiä oli vielä siellä. En millään jaksanut lähtä viemään niitä sisään, kiirekin oli ja puhelin oli kotona ettei voinut soittaa Juhaakaan hakemaan ruokia autokatoksesta. Nakkasin ne nopsaan takapenkille sillä seurauksella, että toinen osui pyörätelineeseen ja hajosi. Sieltä ehti jokunen kilo valua koiranruokaa penkille. Pikkusen piti jo kiroilla, mutta äkkiä siirsin ruuat lattialle ja asetin ehjän säkin (ehjemmän, molemmathan ne oli vähän rikki jo kaupasta lähtiessä...) reiän päälle. Treenipaikalla jätin Ringan 1,5h ajaksi farkun takatilaan, ilman tavaratilan väliverkkoa. En edes pelännyt, että se sieltä kömpisi syömään ruokia, koska ei se ollut syönyt niitä korvapuustejakaan :D

Kokeilua

2011-04-01T19:43:00.002+03:00

Kait se oli joku tilapäinen mielenhäiriö, mutta tuossa vähän aikaa sitten keksin mennä Ringan kanssa epäviralliseen tokokokeeseen. Me ollaan "treenattu" kyllä, mutta ei silleen oikeasti ja tosissaan. Möllikoe oli kuitenkin meidän tutussa hallissa, joten tiesin, että kyllä se siellä menee ihan jees. Ainoa epävarmuus oli ne liikkeet, jotka muutenkin on nyt vähän epävarmoja.

Jätin paikallaolon väliin, koska en ole tehnyt aikoihin harjoituksia niin pitkällä matkalla ilman makupalapurkkia. En halunnut ottaa riskiä, koska tiesin, että viimeistään siinä vaiheessa minuun iskee jännitys. Nyt kun tuota liikettä ei tehty, ei jännitystäkään pahemmin tullut. Paitsi ihan vähän siinä vaiheessa, kun suoritus alkoi ja tuntui menevän ihan jees. Pitihän se alkaa jännittää, että meneekö se loppuun asti ihan jees ;)

Hihnassa seuraaminen oli vähän huono. Ringa ei ollut vielä oikein matkassa ja kentän reunalla joku koira kiljui, ja sitä Ringa välillä vähän kuunteli. Se tuntui välillä vähän karkaavaiselta ja mietin jo, että niinköhän käy, että vapaana seuraamisessa se ottaa hetkeksi hatkat. Mutta ei se sitä tehnyt. Ringa ihan selvästi osaa paremmin seurata ilman hihnaa. Molemmista seuraamisista saatiin kyllä kehuja, ei siinä ekassakaan kuulemma mitään moitittavaa ollut. Liikkeestä maahanmeno hyvä, mutta istumaan nousemiseen tarvittiin kaksi käskyä. Ollaan niin paljon viime aikoina treenattu sitä, että liikkurin käskystä ei saa nousta, että ei näköjään sitten meinannut nousta ollenkaan. Oon kyllä kuvitellut, että ollaan jonkin verran hajoiteltu myös luoksetuloa ja aloillaan pysymistä, mutta siinä Ringa sitten karkasi matkaan liikkeenohjaajan käskystä. Sivulletulo oli huono. Ringan olisi pitänyt viimeisten oppien mukaan kiertää takakautta, mutta se ei vielä tuossa liikkeessä ole niin vahva, ja se tulikin edestä. Liikkeestä seisominen ihan hyvä, pikkuisen oli tassutellut käskyn jälkeen. Ilmeisesti asettanut etujalkansa parempaan asentoon. Hyppy meni sitten kokonaan pieleen. Se on yksi Ringan lemppareista ja se näytti olevan hyppäämässä heti kun päästin esteen taakse. Jouduin sitä vähän kieltämään ja kun hyppykäsky sitten tuli, ei Ringa hypännytkään, vaan jäi nuuhkimaan estettä. Jotenkin se ei näyttänyt kuitenkaan siltä, että olisi siitä kiellosta mennyt sekaisin, vaan mistä noista aina tietää. Esteen nuuhkiminen oli kyllä aivan ensimmäinen kerta.

Ihan kivaa oli. Jos joku on kiinnostunut möllikokeen pisteistä, niin laitetaan ne nyt tähän:

Luoksepäästävyys 10

Paikallaolo -

Seuraaminen kytkettynä 10

Seuraaminen taluttimetta 10

Liikkeestä maahanmeno 9

Luoksetulo 8

Liikkeestä seisominen 9

Hyppy 0

Kokonaisvaikutus 10

Yhteispisteet 140/200

Jaa-a, ehkä, ehkä... ;)

Kehityskelpoinen yksilö

2011-03-18T20:42:00.007+02:00

Ollaan tässä talven mittaan puuhasteltu ihan pikkujuttuja Ringan kans, eikä aina mitenkään säännöllisestikään. Ja sehän oppii jotain! Ringa on oppinut pysymään paremmin aloillaan noudoissa, onhan se edelleen sellainen lähtevän näköinen ennen käskyä eikä ohjaaja meinaa uskaltaa hengittääkään, mutta ei se enää karkaa. Ainakaan joka kerta :) Ja se jopa pystyy toteuttamaan jotain muita käskyjä ennen noutoa, kuten vaikka seuraamaan hetken. Tosin vain sinne heitetyn esineen suuntaan, toiseen suuntaan liikutaan kyllä kans, mutta siinä yhteydessä ei voi puhua seuraamisesta... Lisäksi Ringa on oppinut paremmin pitämään noutoesinettä suussaan luovutusvaiheessa. Edelleen sylkäisyreaktio on herkässä, mutta nyt ohjaajan käsi sentään ehtii jo kapulan alle. Vähän ollaan myös harjoiteltu viemistä. Ainakin kerran silleen, että Juha meni seisomaan lumihankeen ja minä lähetin Ringaa pyörätieltä. Hanki toimi rajapintana, kuin vesi ikään. Ja veihän se. Mutta sitten ei muistettu enää harjoitella ja lunta tuli liikaa. Nyt odotetaan että ne vähän sulais. Kunhan ei odoteta liian kauan, että ehdittäis edes jokunen harjoitus tehdä ennen sulanmaanaikaa ja vesitreenikautta. Onkohan se vielä oppinut jotain, mikä ennen tuntui mahdottomalta opettaa... No välillä se malttaa paremmin odottaa istumassa kun tehdään vaikka sivulletuloharjoituksia, eikä pompahtele sieltä vierelle omin luvin :) Joo ja paikallaolo tutussa hallissa on (uskaltaisinko sanoa) varma. Namikupin kans. Mutta vaikka uskaltaisin sitä sanoa varmaksi, niin en minä siihen kyllä luottaa uskalla :D Maassa ollessaan Ringa tärisee koko ajan, enkä usko sen johtuvan kylmästä hallista. Kiihdyksissään se on, vaikka muka rauhassa makaakin. Voi että voi joku liike olla hermoja raastavaa koiralle (ja ohjaajalle).

Ringa on kehittynyt. Mutta väittäisin, että ohjaaja se vasta kehittynyt onkin ;)

Omien tokoilujen lisäksi ollaan jatkettu OKK:n ryhmässä torstaisin. Lisäksi mukaan tuli muutamaksi viikoksi OSN:n järjestämä tokokurssi, kouluttajana Jenni Ojala. Kurssilla ollaan tehty monia hyviä ja erilaisia harjoituksia. Kuten vaikka tunnarikapuloistavälittämättäolemisharjoitus.

Lilli luoksetulossa tunnarien yli

Voin sanoa, että tuo harjoitus hirvitti etukäteen ihan reilusti. Ringalla kun on melkoinen pakkomielle kaikkeen kentällä olevaan tavaraan. Tavalliset merkit se käy vaan kattomassa, mutta kun kyseessä oli kapulat, joita on käytetty noutoharjoituksissakin, niin olin aivan varma, että en saa siihen mitään kontaktia. Aluksi se näyttikin siltä, mutta ihan oikeasti Ringa on sen verran rauhoittunut ja kypsynyt, että pystyi se lopulta tehtävän suorittamaan :) Ihan yhtä hienosti se teki luoksetulon kapuloiden yli kuin Lilli tuossa ylemmässä kuvassa :) Mutta ohjaajan reaktiokykyä tarvittiin, koska tilaisuuden tullen Ringa kyllä yritti karatakin kapuloille, vaan sainpas sen karjaistua sieltä pois.

Kurssilla ollaan kokeiltu myös temppuja, kuten pujottelua jalkojen välistä. Helppo homma eikö? Mutta koittakaapas tehdä se niin, että koira kulkee takaperin :D

Maisa ja toinen niistä mustista

Kouluttajan kanssa ollaan todettu, että Ringa suorittaa paljon liikkeitä sillä tavalla kuin se itse kuvittelee niiden kuuluvan suorittaa. Ehkä siinä on yksi syy siihen, että se sotkee niin paljon maahan- ja seiso-käskyjä. Olen huomannut jo aikaisemmin, että se saattaa ensin tehdä useamman hyvän maahanmenon, kunnes yhtäkkiä (saman treenin aikana siis) maahanmeno vaihtuukin seisomiseen. Ehkä se toteaa, että tulihan tuota tehtyä jo, nyt varmaan tarttis tehdä jotain muuta? Tai sitten toinen esimerkki, Jenni käski minun laittaa Ringan taakseni seisomaan/istumaan ja pyytämään sieltä maahan. No sivullehan se tuli :D Kun ollaan otettu sivulletuloja välillä sieltä takaa. Lisäksi kun harjoiteltiin ohjaajan kääntymistä koiran vierellä (tunnistusnoudon alku), niin seuraamaanhan se lähti, vaikka kuinka yritin sanoa istu-käskyä. Siitä jalan vierestä nyt kun kuitenkin on aina suurinpiirtein lähdetty käskyllä liikkumaan (ainakin jos käsky ei ole maahan-käsky). Ai niin, se maahanmeno selän takana alkoi onnistua ihan pienen treenin jälkeen. Sanoinhan, että se on kehityskelpoinen :)

Kivoja juttuja, tosiaan :) Mutta siitä huolimatta tokossa joku tökkii. Ensimmäisellä kerralla Jenni kertoi, että hänellä on aina selvä suunnitelma mennessään treenaamaan. Eli tietää etukäteen mitä liikkeitä treenaa, miten ja missä kohdassa kenttää. Ja jos koiran kanssa ei treenata, niin koira viedään odottamaan, eli sitä ei pidetä siinä ohjaajan vierellä notkumassa. Mulla menee kaikki nuo asiat pieleen :D Ja mitä enemmän ajattelen, niin sitä paremmin tiedostan sen, että en oikeasti jaksaisi tehdä asioita noin järjestelmällisesti. Minä olen hengailija ja fiilistreenaaja. Siinäpä yksi syy meidän menestyksen puutteeseen. Joskus vähän harmittaa koiran puolesta, kun siinä olisi kuitenkin ollut potentiaalia ja jollain toisella ohjaajalla se olisi varmasti saavuttanutkin jotain. Mutta sitten totean, että eipä se koira välitä onko se treeneissä vähän hömppäämässä vai virallisessa kokeessa hakemassa menestystä.

2 koiraa, vain 1 sänky

2011-02-20T15:02:00.003+02:00

Korjaan: vain yksi mieluinen sänky.

Kuvassa on Emmalle ostettu sänky, joka alkoi tuossa syksymmällä vetää kovin Ringaa puoleensa. Jossain vaiheessa sain päähäni, että Emmallehan voisi ostaa Back on Track -patjan, kun sille ei välttämättä ole niin paljon hyötyä loimesta (jos niistä jotain hyötyä on). Uusi patja oli aivan out, harmi vaan, että siinä vaiheessa oli jo ehditty tämä ruskea mieluinen sänky siirtää Ringalle, joka vaikutti niin onnelliselta, että ei raskittu sänkyä enää poiskaan siltä ottaa. Emma nukkui sitten pääasiassa matolla, ihan satunnaisesti käväisi vaan pötköttelemässä BOT:lla. Kunnes Ringalle tuli juoksu ja makkarin matto siirrettiin sängyn alle. Vasta nyt Emma hyväksyi uuden sänkynsä. Katotaanpa missä se kohta nukkuu, kun laitetaan matto takas lattiaan...

Vihdoin tarkenee

2011-02-20T14:57:00.001+02:00

Vihdoin on lauhtunut sen verran ja aurikonkin lämmittää, että taretaan paremmin liikkua ulkona. Tänään pistäydyttiin Rajahaudassa. Koirat olis varmaan mieluummin juosseet vapaana kuin patsastelleet hihnassa kuvaajalle, mutta Ringan juoksu on vasta lopuillaan, joten ei otettu riskejä. Emma joutui sijaiskärsijänä pysymään hihnassa myös, koska jostain syystä sillä leikityttäis ihan hirveästi just silloin, kun Ringa ei pääse juoksemaan ;)

Mälsää

2011-02-18T11:34:00.005+02:00

"Mulle ei ennää jätetä mittää juttuja pöyälle. Ei laskuja, eikä mainoksia. Ei etes kauppakuitteja tai muovipusseja. Paitti eilen ne unohti sanomalehen. Mutta emmää sitä, ku se oli väärällä pöyällä."

-Ringa-

Turhien vakuutuslaskujen noutaja

2011-02-05T15:13:00.006+02:00

Asuu vissiin meillä

Miksi se seisoo?!

2011-02-03T18:19:00.002+02:00

Koira, jolle on ihan ekana opetettu maahanmeno ja joka oli jossain vaiheessa liikkeistä se bravuuri, on alkanut tehdä loistavia seisomisia liikkeestä maahanmenossa. Samoin kaukokäskyjen maasta istumaannousu vaihtuu usein täydelliseen seisomiseen, vaikka sitä ei olla muutamaa kertaa lukuunottamatta edes harjoiteltu. Miksi?! Liikkeestä maahanmenossa eka menee yleensä väärin, sen jälkeen tulee varmemmin oikea suoritus. Kaukoissa sen sijaan ensin tulee pari hyvää istumista, mutta sen jälkeen toisinaan pelkkiä seisomisia. Miksi?! Tokihan oon miettinyt, että onko Ringalla selän vuoksi helpompi tehdä seisominen. Mutta onko se vähän liian "helppo" vastaus? Ehkä ongelma kuitenkin on koulutuksessa?

PRA-tietoa

2011-01-26T10:25:00.003+02:00

Ringan äiti Veera (Goldwater Zea Zprite) on todettu terveeksi GR_PRA1-geenin suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Ringa voi olla korkeintaan kyseisen geenin kantaja.

Painavaa asiaa

2011-01-24T11:25:00.007+02:00

Tunnistan itseni (ja koirani) tästä Pipan kirjoituksesta monestakin kohtaa.

Ruoka-aika

2011-01-18T22:35:00.002+02:00

"Sillä on niin ihana tuo seuraaminen"

2011-01-16T19:23:00.003+02:00

Tuota kuulen usein. Tai no voiko sitä kuulla usein, jos käy harvoin treenaamassa...? :D Seuraava kysymys yleensä on: "Miksi te ette mene/milloin te menette kokeeseen?" Sanokaa mulle heti, kun järjestetään seuraamiskokeita, minä lupaan osallistua! :D

Paljon saa tapahtua ennen kuin Ringan kanssa kokeeseen uskaltaudun. Vaikka se vaikuttaakin jotenkin tasoittuneen, niin kyllä se vielä on melkoinen pideltävä. Paikallaolotreenit vaikuttaa lupaavalta, minusta Ringa on alkanut oikeasti rauhoittua jäädessään makaamaan, eli ehkä se on oppinut sen oikean mielentilan, mitä jossain vaiheessa lähdinkin siihen liikkeeseen hakemaan. Mutta luottamus on kyllä kaukana. Treeneissä tehdään helpohkoja harjoituksia, ja helppoja varsinkin silloin, kun ollaan uudessa paikassa. Ehkä me voitais jossain vaiheessa kisata OKK:n tutussa hallissa? Sinne mennessään Ringa on aika äkkiä oikeassa viretilassa. Tosin tuo OKK:n halli taitaa tulla muuttumaan, eli joudutaanko me sittenkin ensin opettelemaan se uusi halli tutuksi?

Eilen käytiin pitkästä aikaa noutajaporukalla treenaamassa. Halli oli Ringalle uusi ja aluksi pelkästään odotin, että se vähän rauhoittuisi. Se on vähän hankalaa, minusta se saattaa näyttää jo aika lunkilta, kun se sitten yhtäkkiä innostuu taas liikaa. Päästiin me kuitenkin siitä odottelutilasta hallinkin puolelle ja ihan kivasti se keskittyi seuraamiseen, vaikka pienessä hallissa ympärillä oli koko ajan koiria. Siinä jo vähän naureskelin, että mitä se nyt noin, olis nyt vaan kiihkoillut koko ajan, niin olisin saanut lisätukea ajatuksilleni, että ei me voida mihinkään uuteen paikkaan mennä tuosta vaan treenaamaan ;) Olihan se kuitenkin koko ajan vähän sellainen sätky. Ja kaikki ympärillä kiinnosti. Milloin joku paperilautanen lattialla, milloin treenikamakori (no se on tottakai oikeasti kiinnostava, joten annetaan anteeksi :D). Mutta eipä silti ottanut varaslähtöä luoksetulossa, vaikka Pipa hoki käskyä moneen kertaan :)

Vaeltava pigmentti

2011-01-16T17:44:00.002+02:00

Se on tainnu Ringalla karata pigmentti täältä:

Tänne:

Täytyy sanoa, että kyllä minä hitto vie ensin vähän säikähdin. Tai no ihan ensin luulin, että tuo on jotain likaa ja yritin rapata sitä pois, mutta kun se ei lähtenyt, niin sitten säikähdin. Aikani siinä asiaa (tai tavaraa...) tutkittuani päätin, että se voisi olla pigmenttiläiskä (vaikka en olekaan kuullut pigmenttiläiskistä muualla kuin kielessä) ja että seuraan tilannetta. Maltoin seurata vuorokauden, jonka jälkeen kysyin kasvattajan mielipidettä. Hän oli samaa mieltä kanssani. Siitä viikon verran taas maltoin seurata läiskää, kunnes päätin kuitenkin soittaa eläinlääkärille. Ajattelin, että en kyllä anna itselleni ikinä anteeksi, jos tuo kuitenkin on joku, jonka vuoksi koira pitäisi äkkiä kiikuttaa vastaanotolle. Eläinlääkäri kuunteli selostukseni (se ei ole koholla, se ei jatku alaspäin, se ei ole pattimainen, se ei ole ärtynyt eikä häiritse koiraa, se ei punoita jne...), ja totesi, että melko varmasti kyseessä on pigmentti. Ringan rokotusten aika on huhtikuussa, voipi olla, että käydään vähän aikaisemmin ja vilautetaan tuota alapäätäkin, niin saadaan sitten asialle lopullinen varmuus

Niin joo, kuvan laitoin siksi, että jos joku nyt kuitenkin on sitä mieltä, että läiskä näyttää siltä, että minun pitää kiikuttaa koira kiireellä äkkiä eläinlääkärille, niin voisi nyt sanoa :) Tosin tekstin julkaisun jälkeen kuulin, että samanlaista läiskää löytyy muiltakin. Eli lienee ihan tavallinen.

Vaeltavat tavarat

2011-01-10T19:59:00.004+02:00

2 pipoa, lapaset ja kolme kenkää ihan jossain muualla kuin missä niitä säilytetään. Oliskohan se aika taas laittaa portti tuohon eteisen oviaukkoon... Ja mistä hemmetistä nuo sukat tuli?! Miksi muuten koiran pitää saada yksin ollessaan keittiön sivupöydältä alas sitä mitä sinne on unohtunut (aamun lehti, edellisen päivän posti, kännykän laturi, talouspaperirulla...), mutta millään muulla pöydällä olevat lehdet ei kelpaa? Ja eikö luulis, että tiskipöydällä lojuvat likaiset astiat houkuttelis enemmän? Tai se täysi ja avonainen koirankeksipurkki siinä vieressä?

Selälle kyytiä

2011-01-08T13:56:00.000+02:00

Meille on tullut koirien kanssa tavaksi tehdä viikonloppuisin/lomapäivinä yksi tietty lenkki, joka kulkee osittain metsän kautta. Aikaa lenkillä menee n. 50 min, josta ainakin puoli tuntia koirille vapaata menemistä. Eihän se paljon tietty ole, mutta Emmakin pystyy kulkemaan mukana tuon lenkin, joten nyt mennään näin. Lunta vaan alkaa olla jo sen verran, että polulta poikkeaminen johtaa rämpimiseen. Miten minusta jotenkin tuntuu, että Ringa yhä vähenevässä määrin pysyy siellä polulla...? En minä sitä tarkoituksella hangessa juoksuta, mutta jos se sinne ite menee niin menkööt niin kauan, kun ei siitä mitenkään oireile. Minusta tuntuu, että selkä on nyt hyvässä kunnossa, meillä nähdään välillä melkoisia selänoikomisvenyttelyjä. Ringa venyttelee välillä jopa takapäätänsä, mikä on aina välillä ollut vähäisempää :)

Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa

2011-01-07T10:09:00.002+02:00

Mutta meillä oltiin pääasiassa rauhallisia :) Mikä tosin johtui Emman kohdalla yksinomaan siitä, että radio pauhasi ISOLLA, mutta kuitenkin. Ihan vierestä niitä raketteja ammuttiin, niin kyllä se olisi kovin pahasti paukkuaralle koiralle ollut liikaa sekin. Hieman harmitti Ringan reagoiminen, kun aikaisemmin se kun on enimmäkseen nukkunut, mutta nyt pää nousi ylös pahimmista paukkeista. Lisäksi kun takapihalta alkoi kuulua kunnon tauoton rätinä, mikä lie ison papattimaton tms paukkuminen, niin se ampaisi takaovelle haukkumaan. Eli reagoi selvästi enemmän ääniin kuin ennen. Ulkona käytin koirat pahimman paukkeen tauottua ennen yhtä ja sama homma toistui siellä muutaman kerran, eli Ringa haukkui paukahduksille. Ja kakalle ei voinut raukka mennä ollenkaan, kun se oikean paikan löytyminen on niin taidetta ja nyt kunnon kakkapaikan hakeminen keskeytyi aina paukahduksiin, joita piti pysähtyä kuuntelemaan. Aamulla saatiin sitten Emma läähättävänä sänkyyn viereen, kun joku valopäänaapuri oli keksinyt alkaa ampumaan raketteja klo 6.40. Tietystikään mikään radio ei ollut tuohon aikaan enää päällä. Ringa tuskin edes heräsi tuolloin, ainakaan se ei päätänsä ylös nostanut :)

Hyvää joulua!

2010-12-23T18:42:00.000+02:00

Pomppa

2010-12-12T15:15:00.002+02:00

Ringa on aina ollut vähän kylmänarka, se alkaa todella helposti nostella tassujaan, kun taas Emma mennä porskuttaa melko kovillakin pakkasilla juuri mistään välittämättä. Viime talvena (jostain syystä...) aloin miettiä takin hankkimista Ringalle, mutta se aina vaan jäi, eikä talvikaan sitten ikuisuuksia kestänyt, vaikka jossain välissä sitäkin jo epäilin. Uusi talvi näyttää vaan jatkavan siitä, mihin entinen jäi ja kun pakkasen ollessa -16 Ringa meinasi olla kolmijalkainen, totesin, että nyt se takki on ostettava. Mietin kolmen vaihtoehdon väliltä; BOT, Pomppa tai Hurtta. Pomppa oli mulle aivan uusi tuttavuus, mutta sitä kovasti kehutaan. Hurtta jäi heti alun jälkeen laskuista pois ja BOT:n hylkäsin, koska aloin ajatella, että onko se sittenkään niin kätevä lenkkeilykäytössä. Lähinnä sitä takaosan mallia mietin.

Pompan sitten lopulta tilasin. Tilaus uhkasi vaan viivästyä kovan kysynnän ja Messarin vuoksi ja toimitusta lupailtiin viikolle 50. Perjantaina kattelin sääennusteita ja harmittelin, että takki ei ole vielä tullut. Viime talvikin pärjättiin jotenkuten, niin tottahan se nyt on heti saatava kun sellaisen on päättänyt hankkia ;) Kotona postilaatikossa odotti kuitenkin iloinen yllätys: postin pakettikortti. Pomppa oli saapunut :) Koskaan ennen en ole koiriani vaatettanut, mitä nyt Ringa on viime aikoina toisinaan käyttänyt BOT:n verkkoloimea. Joten hirveästi kokemusta takeista ei ole, mutta voin vaan olla tyytyväinen, että valitsin ensimmäiseksi juuri Pompan. Se vaikuttaa just niin hyvältä kuin luvataan :) Takki on testattu myös maasto-olosuhteissa ja hyvin se pysyy päällä Ringan viilettäessä pitkin metsää. Ja sujuis se päällä leikkiminenkin, sen olen vaan tylsänä kieltänyt. En yleensäkään voi ymmärtää, että miten jotkut antavat koiriensa leikkiä varusteet (esim. valjaat) päällä. Minä nään vaan kauhukuvia siitä, kuinka koiran jalka tarttuu kesken leikin johonkin mutkaan. Toisekseen, eipä tuo olis kovin kiva, jos uusi hieno takki saman tien repeäisi, Emma(kin) kun kyllä osaa käyttää hampaitaan ja leikit on välillä aika rajuja.

Mikä parasta, minusta Ringa näyttää viihtyvän takissaan :) Tai ainakaan se ei sitä haittaa. Ja varmasti tekee hyvää selällekin pysyä lämpimänä näillä keleillä. Ringan Pomppa on peruspomppa ja se tosiaan on niin hyvä, että taidan hommata vielä toisenkin :) En vaan oikein osaa päättää, että olisko se samanlainen Emmalle omaksi, vai sittenkin toppapomppa. Ehkä alan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska Emma on pärjännyt elämänsä 8 ensimmäistä talvea ilman takkia ja jos otan toiseksi paksumman, olisi vähän enemmän valinnan varaa. Sama kokohan noille onneksi menee.

"Lisää näyttelykoirien showtemperamenttia"

2010-11-19T16:53:00.002+02:00

Toivottavasti ei lisää ei-näyttelykoirienkin temperamenttia, sillä tuommoisella mainoslauseella varustettua ruokaa uskalsin mennä Ringalle ostamaan! Ruuan vaihto tuli eteen, kun Ouluun avattiin uusi eläintarvikeliike, jonka asiakkaaksi ajattelin siirtyä. Saa nähdä, palataanko tässä pikavauhtia vanhaan ja tuttuun ruokaan, jonka paras lupaus on ulosteiden hajun väheneminen ;)

Kylläpä kesti

2010-11-16T11:33:00.001+02:00

Ringan luonnetestituloksen päivittyminen tietokantaan! Mutta nyt se on siellä :) Alkuun kävin melkein joka päivä katsomassa, miksi lie olikin muka niin tärkeää. Mutta niin minä oottelin Emman silmätarkastuslausuntoakin, vaikka se vähän ikävempää luettavaa olikin. On se vaan hyvä tuo tietokanta, niin on tulokset esillä muuallakin kuin pelkästään täällä omassa blogissa :) Ja kun kerran koiran tietojen päivittyminen niin mukavalta tuntuu, niin pitäisköhän tässä alkaa miettiä, että miten sinne saisi niitä uusia tietoja vähän useammin ;)

Talvi!

2010-11-14T20:55:00.002+02:00

No ei se mikään jäljen jättiläinen ole...

2010-10-10T16:22:00.004+03:00

Ringa nimittäin. Ehkä se tosiaan on niin, että vaan lahjattomat reenaa ja harjoitus tässäkin lajissa tekisi mestarin. Tai no jos nyt ei ihan mestaria, niin vaikka sitten kisällin? :D

Ringan jäljestys (vai "jäljestys"?) on minulle edelleen vähän mysteeri. Se on todella kiinnostunut, syö makaukset (tapahtunut vain nyt, kun on ollut hirven verta, naudan ostoverellä ei niin selvästi) ja pitää alussa semmoista vauhtia, että hitaampia hirvittää. Hetken päästä tulee mukaan poukkoilu, vauhti ei kyllä taida hidastua, mutta eteneminen tökkii. Jäljestyksen jälkeen minä en enää osaa sanoa, että miten se meni, kun olen koko ajan sählännyt remmin kanssa, yrittänyt pysyä kärryillä jäljen kulkupaikasta ja kirmannut Ringan perässä :D Oikeasti, meni se jäljestys nyt paremmin kuin monesti aikaisemmin :)

Emma pääsi taas purkamaan jäljen. Se yllätti minut melkoisesti osoittamalla kohtalaisen jälkitarkkaa työskentelyä, mitä nyt välillä oli vaan minun&Ringan jäljillä eikä verijäljellä päinkään :D

Hennalle kiitos kuvista! :)

Videoita

2010-10-07T08:45:00.003+03:00

Sain luonnetestiä varten videokameran lainaan ja tokihan sitä oli pakko muutenkin vähän hyväksikäyttää ;)

Ihan tavallinen hepulikohtaus:

Emma sijaiskärsijänä:

Kierivä veteraani ei sammaloidu :D

Luonnetestivideo

2010-10-05T08:46:00.003+03:00

Ringan luonnetesti kolmessa osassa. Kuulemma pätkät voisi yhdistääkin, mutta minä en osaa enkä välitä opetellakaan :D

Kun aikasemmassa luonnetestitekstissä kirjoitin, että en ollut ihan varma, miten testissä tulee käymään, niin kyllä minä kuitenkin sen verran hyvin uskoin koirani tuntevan, että ei se ensimmäisen säikähdyksen jälkeen ole hihna kireällä mihinkään Timbuktuun menossa. Ja oikeassahan minä olin <3.

Emma silmätarkastuksessa

2010-10-04T11:19:00.009+03:00

Emman silmät tarkastettiin virallisesti sen ollessa noin 1,5-vuotias ja jo silloin ajattelin, että ne pitäisi tarkistaa kyllä vielä myöhemmin uudestaan. Golden Ringin silmätutkimustalkoot tuli ihan hyvään saumaan ja sain sen myötä varattua Emmalle ajan. Oikeasta silmästä löytyikin kaihi, joka sijaintinsa perusteella ei ole iän mukanaan tuomaa. Lausuntoon merkattiin posterior polaarinen kaihi, joka silmät tarkistaneen eläinlääkärin ja GR:n sivujen mukaan on perinnöllisen harmaakaihin muoto. Emman ikä ja kaihin laajuus huomioon ottaen siitä ei pitäisi kuitenkaan olla Emmalle mitään haittaa tulevaisuudessakaan. En tietystikään ole innoissani kaihista, mutta olen tyytyväinen, että Emma tuli käytettyä uudestaan peilauksessa :) Samalla annettiin vielä verinäyte Hannes Lohen tutkimuksiin, niissä kun ollaan kiinnostuttu tuosta kaihistakin.

Verinäytteen oton yhteydessä tuli eläinlääkärin kanssa käytyä aivan mielenkiintoinen keskustelu geenitestien tärkeydestä ja järkevyydestä. Yhteenvetona keskustelusta voisi sanoa, että tieto aivan varmasti tulee lisäämään tuskaa.

Uusimmassa Golden Ringin lehdessä muuten kerrottiin, että yhdistyksen tarjoamaa tukea on käyttänyt vasta alle 10 kultaisen omistajaa! Uskomatonta. Emman silmätarkastuslausunto kyllä kertoo asian tärkeydestä. Eipä näkynyt kaihia 1,5-vuotiaan koiran silmissä!

Ringa luonnetestissä (SPKL)

2010-10-02T18:16:00.009+03:00

Keväällä aloin katsella Ringalle luonnetestipaikkaa ja vasta nyt tärppäsi. Ennen tätä oltiin parhaimmillaan varasijalla 3 ja kannoin puhelinta mukana kuntosalillakin testipaikan toivossa, mutta soittoa ei tullut. Varasija 21 tuli myös tutuksi ja jotain muuta siltä väliltä. Oulun koirakerhon ja Suomen villakoirakerhon järjestämään testiin soitin itse kahdella puhelimella ja Juha yhdellä, mutta läpi ei päässyt. Mutta onneksi kaveri pääsi ja oli saanut ilmoittaa Ringankin. Kiitos Sinille! Tällä viikolla tuli kyllä kutsu toiseenkin luonnetestiin, joten ei se sittenkään ihan mahdotonta ole ;)

Itse en luonnetestiä kauhean hyvin tunne, kerran olen ollut katsomassa ja muuten en ole arvosteluun juuri perehtynyt. Ja näin halusin sen säilyttääkin ennen Ringan testiä, jotta minulla ei olisi kauheasti ennakkokuvaa Ringan käyttäytymisestä. Oikeasti testi tuli välillä mieleen ja väkisilläkin ajattelin sen reaktioita, mutta aina päädyin lopputulokseen, että oikeastaan en ole varma, mitä tulee tapahtumaan. Ringa ei ole tainnut sillain oikein kunnolla säikähtää koskaan mitään, että olisin nähnyt miten se säikähdyksestä palautuu.

Testitulos

1. Toimintakyky: Kohtuullinen +1

2. Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1

3. Puolustushalu: Pieni +1

4. Taisteluhalu: Pieni -1

5. Hermorakenne: Hieman rauhaton +1

6. Temperamentti: Vilkas +3

7. Kovuus: Hieman pehmeä +1

8. Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3

Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++

Yhteensä +140
Tuomarit: Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto

Testistä on jossain vaiheessa toivottavasti videokin tulossa, mutta nyt alkuun täytyy tyytyä muutamaan sanaan ja valokuvaan. Alussa Ringa ei oikein alkanut repimään lelua tuomarin kanssa, se vaan haukkui ja hippaili eessuntaas lelun, lelukassin ja maassa olevan lelun väliä. Juha oli siitä vähän ihmeissään, koska kyllä Ringa kotona repii lelua aivan kunnolla. Mutta minä jotenkin osasin odottaa tätä. Minun kans se siinäkin tilanteessa kyllä repi ihan reippaasti.

Kelkka, haalari, tynnyri ja uhkaava tilanne meni kaikki jokseenkin kuten olin ajatellut (vaikka en ollut ajatellut :D)

Mikä tuo on?!

Ei s**tana, se tulee kohti!

Tää pipo on ihan kiva :)

Mitä toi tyyppi tekee?!

Jos sille vähän haukkuis?

Tarkemmin ajateltuna, ehkä parempi poistua paikalta.

Heii, mikä juttu toi on? Se pitää nähdä!

Ei S**TANA!

Tuossa se taas on, vois sitä vielä vilkaista :)

Ai tällanen vierivä tynnyri.

Pimeässä huoneessa Ringa ei tehnyt oikein mitään. Harmi kun tuomarit eivät käyttäytymistä siellä erikseen kommentoineet, enkä minäkään tajunnut kysyä. Minun näkemys asiasta oli se, että Ringa tuli sisään ja jäi paikoilleen seisomaan. Siinä se seisoi (kerrankin muuten haukkumatta :D), vaikka tuomarit yrittivät sanoa sille, että se emäntä pitäis löytää ja näyttivät vähän valoakin. Minä sain luvan kuiskaamalla kutsua, ei mitään. Sain luvan uudestaan kuiskata, ei edelleenkään mitään. Tämä toistui varmaan yhteensä neljä kertaa. Lopulta se saatiin tulemaan lattialla olevien jätesäkkien yli (loikalla). Minä niiskuttelin käskystä, mutta edelleenkään Ringa ei oikein reagoinut. Se tuijotteli tuomareita ja lopulta tuli n. 20 cm päähän minusta, mutta ei oikein vieläkään reagoinut. Kun siitä sain vielä kerran niiskauttaa, niin lamppu syttyi (Ringan päässä siis) ja se oli innoissaan jälleennäkemisestä.

Laukaukset oli kans yksi juttu, joihin suhtautumista en etukäteen osannut arvella. Ringa ei pelkää ukkosta, raketteja, eikä kauempana ammuttuja laukauksia, mutta noin läheltä noin kovaäänistä paukkua se ei ole tainnut kuulla. Ensimmäisen laukauksen kuullessaan se pysähtyi kuin seinään ja teki mutkan minun selän takana, mutta jatkoi sitten matkaa. Toista kuunnellessa se reagoi minun mielestä vähemmän, mutta kuitenkin selvästi.

PAM!

Ai jaaha.

Loppuarvostelua en tietystikään kunnolla muista, toivottavasti se kuuluu videolta. Jotenkin niin Ringasta sanottiin, että siinä on potentiaalia vaikka mihin, kun se vaan tietäisi, miten sen suunnata. Lisäksi tuomarit olivat sitä mieltä, että se on vilkas, mutta antaa itsestään erittäin vilkkaan kuvan. Jotenkin niin minä ymmärsin, että vilkkaudestaan huolimatta se oli koko ajan kuitenkin tilanteen tasalla ja huomioi "oikeita" asioita. Hösläys laitettiin nuoruuden innon piikkiin :D

Samikset

2010-09-26T22:17:00.006+03:00

Päivällä seurasin Ringan touhuja ja sanoin Juhalle, että sillä tuntuu palavan pinna, kun ollaan vaan sisällä eikä tapahdu mitään. Siihen Juha totesi, että ollaan ihan samanlaisia, Ringa ja minä :D Siksi minä varmaan siitä niin paljon tykkäänkin ;)

No nämä samikset ja tuli pyllyn alla eläjät lähti sitten tutustumaan kotiseutuun, johan täällä on vuosikaudet asuttu, eikä koskaan olla käyty Sanginjoella. Miten ihmeessä se on mahdollista?! Ei me mitään vaellusta tehty, käytiin vaan vähän pällistelemässä ja paistamassa makkaraa, mutta onpahan ollut tyytyväistä sakkia sen jälkeen. Sekä Ringa että emäntä :D

Makkaranpaistoa vahtimassa

Mission: Impossible (asiallinen yhteiskuva)

Miten Ringa näyttää kaikissa kuvissa noin paljon Emmaa pienemmältä?!

Muistutus

2010-09-24T11:25:00.004+03:00

Sain viime yönä muistuksen siitä miksi Ringa vuosi sitten joutui sukanpitokieltoon. Se oli minun tietämättäni kähveltänyt villasukat sängystä (joo, ei olis saanu niitä sinne ottaa, mutta kun asian suhteen on ollut pitkään niin paljon rauhallisempaa. Ai niin, on ollut kesä :D). Yöllä minä sitten näin unta, että piti jollekin osoittaa jotain aluetta, kohottauduin äkillisesti sängyssä puoli-istuvaan asentoon ja osoittelin kädelläni sitä aluetta. Tein sen vaan tietysti Ringan pedin suuntaan, jossa se makasi sukkansa (minun sukkani!) vieressä. Ja kun vielä Emma oli parin metrin päässä, niin yhtälö oli valmis. Oletan, että Ringa heräsi yllättäen minun liikkumiseen, muisti sukan ja näki Emman. Siitä seurasi kunnon rähähdys ja iskeminen kiinni villasukkaan. Rähähdys herätti Juhankin. Edelleenkään en halua ottaa sitä riskiä, että se joku kerta puolustaa sukkansa (siis sitä minun sukkaani!) liian kovalla voimalla ennen kuin ymmärtää, että se olenkin vain minä, ei Emma. Välikohtauksen jälkeen pyysin Ringaa tuomaan sukan minulle. Se tuli lähelleni ja siinä me sitten hetki pötköteltiin, Ringalla sukka suussa edelleen ja pää minun kaulalla. Kunnes otin sukan pois ja jatkettiin unia.

Hotelliloma

2010-09-22T20:18:00.008+03:00

Joulupukki toi lahjaksi lahjakortin Holiday Club Spa -hotelleihin ja nyt vihdoin saatiin käytettyä se Vuokatin Katinkullassa. En ollut hirveän innoissani hotellilomasta, mutta kun ei kortti Holiday Clubin huoneistoihin käynyt, niin ei paljon vaihtoehtoja ollut. Koirien kanssa ei olla koskaan hotellissa yövytty, mutta nyt päätettiin kokea sekin. Sen verran ikä on tehnyt tehtävänsä Ringallekin, että sen uskaltaa jo suht huoleti jättää hotellihuoneeseen. Kunhan vaan kerää kaikein irtoavan pois sen ulottuvilta :D Tosin ei Ringa enää mitään tuhoja tee (ei lasketa nyt tähän sitä GR:n laskun repimistä viime viikolla :D), kunhan vaan kantaa tavaroita ympäriinsä. Mielestäni koirien mukanaolo huomioitiin hyvin. Huone oli alimmassa kerroksessa, se oli käytävän viimeinen huone ja koirille oli valmiina kuppi ja namitikut :)

Vuokattiin ajettiin Hepokönkään kautta. Pikkuisen mutkaa matkaan, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka :)

Hepoköngäs

Sotkamossa käytiin Hiidenportin kansallispuistossa, jossa tehtiin 5 km mittainen kävelyretki. Koko ajan oltiin varauduttu palaamaan takaisin, mikäli reitti näyttää liian rankalta koirille. Onhan niiden kanssa aikaisemmin menty yli 10 km päivämatkoja, 400 m korkeuseroilla, mutta nyt kun kummankaan terveystilanne ei ole ihan priima, niin ihan mitä tahansa ei enää uskalla :( Reitin alku oli ihan helppoa maastoa, enemmän vaikeuksia alkoi tulla Hiidenportilla, joka on n. 20 m syvyinen rotko. Parhaille näköalapaikoille johti todella jyrkät portaat. Vaikka tosiaan ollaan jos jonkinlaisessa paikassa käyty, niin noin jyrkkiä portaita ei olla koirien kanssa kuljettu koskaan. Kyllä ne ylös päästiin, mutta vähän pelotti, että jos jostain syystä ei päästäkään tekemään ympyräreittiä, niin miten nuo portaat kuljetaan takaisin alas. Onneksi mitään ongelmia ei tullut. Ja molemmat on olleet reissun jälkeenkin aivan OK :)

Ne kamalat portaat

Hiidenportti


Hiidenportilla koirat joutuivat taas puuhun kytketyksi...

Kokonaisuudessaan reissu meni siis oikein hyvin. Mitä nyt hotellihuoneessa välillä vähän haukku raikui :D Muuten Ringa käyttäytyi kyllä hyvin, Emma kait se enemmänkin odotteli meitä takaisin, kun seisoi aina valmiina ovella, kun palattiin huoneeseen. Ringa touhotti Hiidenportilla niin paljon, että se oli kyllä loppuillan aivan todella väsynyt. Kun me lähdettiin syömään, katseli Ringa sängyn vierestä meidän lähtöä. Ja siinä samassa paikassa se makasi, eikä noussut edes ylös, kun tultiin takaisin :D

Ringa-rakas 4 v

2010-09-19T07:44:00.001+03:00

Tätä päivää olen vitsaillen sanonut odottaneeni kuin kuuta nousevaa. Nimittäin kun aikanaan tuskailin Ringan vilkkaan luonteen kans, kokeneemmat koiranomistajat lohduttivat minua sanoen: "Kyllä se 4-vuotiaana rauhottuu". No nyt tuo päivä on tullut, mutta en kyllä mitään ihmerauhoittumista havaitse... Samanlainen hömelö sieltä sängystä tänä aamuna nousi kuin kaikkina muinakin aamuina. Onneksi! Palastakaan en tuosta koirasta vaihtaisi pois. En punaista nenää, pystyä häntää, touhuisaa luonnetta, kovaa ääntä tai lyhyttä pinnaa. Tai ehkä muutama silloittuminen selkärangasta joutaisi mennä, mutta niitä ei ajatella nyt :) Tuntuu muuten uskomattomalta, että Emma oli 4-vuotias kun Ringa tuli meille. Ringa on ihan kakara vielä, Emma taas on aina ollut "vanha" ;)

Synttäripäivän aattona otettiin vähän uusia kuvia, niitä kun on tullut viime aikoina otettua niin äärimmäisen vähän. Vanhan blogin puolella taisin tosin pikkuisen sadatellen muistella siihen syytäkin... ;) Kyllä oli tekeminen saada Ringasta poseerauskuvat, kun ei se ressukka osaa istua aloillaan kovin kauaa. Mutta eipä siitä voi koiraa syyttää, kun ei sitä ole sille koskaan kunnolla opetettukaan... Kärsivällisesti kuva kerrallaan, ja nyt mulla on uudet kuvat Ringastakin :)

Synttäreillä me ollaan aika perinteisesti leikitty palloleikkejä:

Pallohullu

Emma oli tietysti mukana kans. Tällä kerralla sekin suhtautui yllättävän suopeasti valokuvaukseen.

Yhteiskuvaa en yrittänytkään saada :D

Ei hetken rauhaa

2010-09-13T19:59:00.003+03:00

Tilusten mittailu lauantaina otti jopa Ringan voimille. Se vetäytyi jo alkuillasta omaan sänkyynsä makuuhuoneeseen. Kyllä sekin joskus osaa nukkua. Mutta olipahan tilanne sen verran erikoinen, että emännän oli pakko käydä häiriköimässä kameralla ja todistamassa ihmettä :D

Eikö täällä saa hetken rauhaa nukkua?!

Kuvapuutos

2010-09-13T19:04:00.004+03:00

Innostuin värkkäämään koirille uuden blogin - vanhoilla kuvilla. Ei juma, että multa ei löydy parempia kuvia omista koirista! Emman kuva sentään on tältä vuodelta, muut kuvat Pyhän reissulta kahden vuoden takaa. Sitä vaille, että en Ringasta laittanut sen 1-vuotiskuvaa, kun ei oikeasti parempaakaan ole! Onneksi sain yhdestä yhteiskuvasta näppärästi otettua Ringan erilleen. Nyt on pakko (yrittää) ryhdistäytyä. (Moneskohan kerta...?)