Heinäkuun eläinlääkärikeikan jälkeen Ringa oli kolmisen viikkoa ripuloimatta. Johan minä luulin, että tauti on selätetty, mutta ei se sitte ollu. Joku viikonloppu se taas oli, kun Ringa ripuloi pari kertaa ja otin siitä näytteen. Seuraavana aamuna se (paska ja Ringa) oli sitten taas ihan kunnossa, mutta ulostenäytettä täydennettiin taas illalla. Sitten oltiin taas jokunen päivä kunnossa, kunnes sain ihan harmitella, että näyte tuli jo vietyä, kun olisin saanut otettua niin paljon paremmatkin. Tulosten saamisessa piti mennä ehkä jopa kaksi viikkoa. Meni neljä, koska Ringaa hoitanut eläinlääkäri oli ensin lomalla ja sitten koulutuksessa, eikä kukaan muukaan ollut jostain syystä tuloksia meille soittanut. Tätä ihmetteli eläinlääkärikin. Mutta ei se mitään, en hötkyillyt niiden kanssa, kun Ringa on taas ollut kunnossa :)
No mutta selviskö mikään? Selvishän sieltä. Ulosteessa oli ollut suuri määrä Clostridium-bakteeria, joka toksiinien perusteella oli määritetty C. perfringensiksi. Se on maaperän bakteeri, joka tuossa mittakaavassa ei kuulu koiran suolistoon. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt eläinlääkärille vähän epäröiden kertoa, että minusta oireita on vähemmän, kun ruokin Ringaa pitkin päivää pienillä ruoka-annoksilla. Ja sitten eläinlääkäri luki labra-analyysin tulkintaa ja hoito-ohjeita, joissa kerrottiin, että koiraa pitäisi ruokkia pienillä ruoka-annoksilla useasti päivässä. Lisäksi tietysti suolistolle sopivaa ruokaa ja mikäli vaikeita ripuli-oireita vielä tulee, voidaan hoitoon ottaa mukaan antibiootti (metronidatsoli). Bakteerikasvu voi toki olla oire jostain suolisto-ongelmasta, joka heikentää puolustusjärjestelmää, minkä vuoksi Ringa ei pääse klostrideistaan eroon. Siinä tilanteessa voidaan sitten tarvia jopa kortisonia. Mutta nyt seurataan tilannetta ja mennään ilman lääkkeitä.
Ja hei, meitä ei kuulemma tarvi pelätä! Ymmärsin, että nämä on yleensä yhden yksilön ongelmia :)
