Mahavaivaa

Emmalla alkoi maanantai-iltana ripuli. Se näytti alkuun ihan tavalliselta lievältä mahavaivalta, mutta olikin sitten pikkuisen äkäisempi mitä meillä ennen on koettu. Tiistaina Emma oli paskonut pari kertaa sisään, keskiviikkona paskonut (x1), oksentanut (x3) ja pissannut (x2). Juha oli ensin kotona ja yksi oksennuksista oli näyttänyt sen verran kummalliselta, että siitä oli mulle otettu kännykuva. Kuvassa oksennus oli ihan kirkkaan punainen. Vaan eihän se värisokea osannut sanoa, että oliko kuva kuinka todenmukainen, eikä myöskään sitä, että näyttikö se vereltä vai ei. Todennäköisesti verta se kuitenkin oli, taisi Emma-raukalla olla limakalvot vähän huonossa kunnossa :( Onneksi oksentelu ei tuon jälkeen jatkunut ja Emma oli muutenkin koko ajan reipas ja nälkäinen. Juotin sitä ihan reilusti ja annoin pieniä määriä helposti sulavaa ruokaa, sen mitä uskalsin. En siis ollut kovin huolissani tilanteesta.

Tiistai-keskiviikko ja keskiviikko-torstai väliset yöt meillä nukuttiin aika huonosti. Emma halusi päästä toistuvasti ulos. Aina se käveli rauhassa terassille, nuuhki vähän yöilmaa, siitä siirtyi nurmikolle ja joskus pissasi. Sitten se käveleskeli pitkin pihaa omalla rauhallisella tahdillaan, nuuhki vähän maata, kunnes hitaasti kyyristyi kakalle ja antoi tulla pelkkää vettä. Hidas on hidas, vesiripulissakin :D Vaan onneksi Emma alkaa pikkuhiljaa olla jo kunnossa.

Nyt kun Emmasta puhutaan, niin minusta tuntuu, että sille alkaa tulla vanhuus. Lähes joka ilta se höpöttää jotain omiaan, örisee tai haukahtelee. Aivan kuin olisi vailla jotain. Ja onkin, me ei vaan tiedetä että mitä sillä oikein on mielessä. Ulos se ei ole menossa (ainakaan aina), viimeksi se haukahteli keittiön työtason vieressä ja vilkuili pöydälle. Siellä ei ollut tasan mitään syötävää tai muutakaan Emmaa kiinnostavaa. Minun mielestä ainakaan. Se on tulossa vanhuudenhöperöksi?

Mitä isot edellä sitä pienet perässä?

Ei vaan pidä tässä tapauksessa otsikon sananlasku alkuunkaan paikkaansa. Kyllä tää oli alunperin ihan Ringan oma keksintö. Emmalta meni monta päivää huomata pensaissa roikkuva ruoka. Koristeomenapuun "omenat" ajattelin muuten poimia ihan ite... Varmuuden vuoksi.

Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään...

Metsälenkeillä olen seurannut vähän Emman touhuja ja liikkumista ja todennut, että kun se jää jonnekin kuppaamaan, niin se ei enää ota minua ja Ringaa kiinni villisti laukaten vaan ennemmin löntystäen ravaten. Pari päivää sitten jäin odottelemaan Emmaa ja kun se tuli minun kohdalle, silittelin sitä ja juttelin, että etkö enää oikein jaksa. Aivan kuin mulle näyttääkseen Emma otti ja lähti siitä minun käden alta ja ryntäsi lähimpään ojaan. Ja ei muuten puuttunut vauhtia! :D 

Aika pitkään sain pidettyä hyvin luoksetulokäskyä tottelevan Ringan pois ojasta, mutta kun se huonosti luoksetulokäskyä totteleva Emma ei tullut pois sieltä, oli pakko mennä sitä jo hakemaan. Tässä vaiheessa oli aivan mahdotonta enää saada huonosti paikallaolokäskyä totteleva Ringa pidettyä kuivalla maalla (ts. en edes oikeastaan yrittänyt). Ja niin me saatiin taas paljon hymyjä osaksemme loppulenkillä vastaantulevilta koiranulkoiluttajilta...

Ulkoruokinnassa

Ringan parhaat ja pahimmat puolet

Ja molemmat esillä moneen kertaan kolmen tunnin sisään. Perjantaina osallistuttiin Marja-Leena Hiturin pitämään tokokoulutukseen, jossa Ringa tosiaan pisti parastaan ja pahintaan. Se on nyt viime aikoina treeneissä ollut välillä vähän poissaoleva = ei niin hyvin kontaktissa, mikä tietty näkyy yhteistyössä. Ja Ringan kohdalla se näkyy yleensä karkaamisena ohjaajan lapasesta. Treenit aloitettiin ihan helpolla jutulla, eli perusasennolla. Ringa teki muutamia loistavia sivulletuloja, mutta koko ajan sen piti vilkuilla ympärilleen ja seurata ryhmän 4 muun koiran toimia. Toistoja piti tehdä useita ja loppua kohti alkoi homma herpaantua ja niinhän se karkasi minulta ekan kerran. Olin kyllä yrittänyt pitää sitä kiinni, mutta hihna on välillä vähän hankala koiran kiertäessä takakautta sivulle, joten hihnan toinen pää ei aina ollut mulla kädessä. Ringa kävi katsastamassa jonkun maahan jätetyn hihnan, vei yhden koiran lelun ja tuli sitten takaisin luokseni. Odotin jäätäviä kommentteja, mutta en saanut. Seuraavana liikkeenä oli maahanmeno. Sen Ringa osaa :) Kouluttajalla ei mitään moittimista, kehuja vaan tuli nopeista ja oikeanlaisista suorituksista.

Maahanmenon jälkeen tehtiin paikallaoloa, jonka onnistumisen varmistin jättämällä hihnan Ringan kaulaan. Se on enemmänkin mulle itelle semmoinen turvaköysi, jonka avulla luotan liikkeen onnistumiseen paremmin. Kaikki sujui hyvin jonnekin minuuttiin asti, jonka jälkeen Ringa alkoi enenevässä määrin kiinnostuneena katsella rivin toiseen päähän, jossa yhden koirakon ongelmiin puututtiin vähän enemmän. Tässä vaiheessa katsoin viisaimmaksi palata palkkaamaan ja vapauttamaan sen. Ihan hyvä suoritus siis. Kun yhteistreeni tältä osin oli ohi, pyysin kouluttajalta vähän lisäneuvoja paikallaoloharjoituksiin ja kerroin, mitä ongelmat ovat aikaisemmin olleet. Hetken juteltuamme hän käski tehdä treenin pallon avulla, koska koira kerran on pallohullu. Ei se ollut ensimmäinen kouluttaja joka näin neuvoi, eikä ensimmäinen kerta kun meinasin tyrmätä koko homman mahdottomana :D Muistin kyllä sitten, että suostuin minä sitä tekemään aikaisemminkin. Ja näin tehtiin. Sen verran pyysin, että kouluttaja jäisi seisomaan lähelle palloa, että Ringa ei vaan pääse varastamaan. No ei se edes yrittänyt :) On se jonkin verran aivan selvästi kasvanut henkisesti :)

Paikallaolotreeni

Odotettu vapautus

Tämän jälkeen vaihdettiin yksilösuorituksiin, mikä jo helpotti Ringan keskittymistä. Lisäksi yksilösuoritus sattui olemaan seuraaminen, mitä Ringa rakastaa, minkä se osaa ja mitä minä tykkään sen kanssa tehdä :) Ensin piti näyttää omaa tahtia miten liike sujuu. Koska hommasta ei ollut mitään sanomista, minua pyydettiin näyttämään sivuaskelia. Vasemmalle ne sujuu hyvin, oikealle vaatii vielä auttamista. Seuraavaksi käännöksiä juosten, mitä ei todellakaan olla paljon tehty. Tämän jälkeen kouluttaja totesi, että lopetetaan tähän, mitä sitä turhaa hakemaan virheitä/puutteita, kun ei niitä kerran ole :) Tämmöisinä hetkinä minä niiiiiin tykkään tokotreeneistä :D

Yksilötreeniä jatkettiin vapaavalintaisilla liikkeillä, minkä minä skippasin, kun en tiennyt mitä ottaisin... Tarvin nykyään jonkun sanomaan mitä treenaan... Loppuun vielä tehtiin liikkeestä jääviä, luoksetuloa ja seuraamista ryhmässä. Luoksetulot meni pieleen. Nyt muut oli taas liian lähellä ja Ringa pää pyöri kuin tuuliviiri. Yritin varmistaa hihnalla ja nameilla, mutta yhden kerran se taas keksi hihnan maassa ja pääsi livistämään ja meni kärkkymään Teijan kädessä olevaa palloa. Jättävät sujui jotenkin, mutta siinä seuraamisessa kouluttaja totesi hämmästyneenä, että no nythän se taas tekee niin hienosti. Kyllä se tekee, kun se kunnolla osaa. Ne ekat oli ehkä vähän liian vaikeita.

Jollain tauolla juttelin Ringasta vähän enemmän. Sanoin, että paljon on ollut vaikeuksia, enkä ole sitä osannut kouluttaa. En siis enää jaksa hirveän isosti välittää, vaikka se multa välillä karkaakin. Ennen se oli jotenkin enemmän masentavaa. Kouluttaja totesi, että noin signaaliherkkä koira voisi toimia ihan samalla tavalla, vaikka olisin tehnyt sen kanssa asiat aivan toisin. Totesin, että kiitosta vaan, kyllähän tuo vähän lohduttaa, mutta olen jo hyväksynyt sen, että minä en vaan osannut. Ringassa kun ei ole mitään vikaa! ;) Koulutuksen aikana Ringan ollessa pahimmillaan olin huomaavinani hieman arvostelevia katseita kentällä olevien muiden tai muun ihmisen tai ihmisten taholta. Joo ei kaikkien koirat varmaan noin käyttäytyisi. Mutta mulleppa on aivan sama mitä muut ajattelee.

Tämän jutun kuvat otti Maisa ja ne otettiin vasta tänään, kun treenit sujuivat jo enemmän entiseen malliin, vaikka oltiin meille aivan uudella kentällä :)

Ei se onnu

En minä saa Ringaa enää ontumaan. Mikä on tietysti hyvä asia, enkä tosissani ole yrittänytkään :D Vaan ollaan siis eletty normaalisti. Seuraavaan kertaan siis. Tervekoirasta tilatun Cartivetinkin arvoitus selvisi, se oli palautunut lähettäjälle noutamattomuuden vuoksi. Outoa, koska aina ennen se on jaettu laatikkoon (ja niin nytkin uudella lähetysyrityksellä) ja nyt kun sitä ei jaettu, niin ei jaettu myöskään saapumisilmoitusta. Ja enpä osannut tilausta odottaa, kun nettikaupan sivulla tilaus on edelleen statuksella "odottaa käsittelyä". Vaikka siis tuote on vihdoin tossa mun pöydällä.

Koirien tylsä Lapin loma

Tänä vuonna kesälomareissu suuntautui Muonioon. Suunnitelmissa oli kävellä koirien kanssa jotain helpompia ja lyhyempiä reittejä ja käydä sitten itse muutamalla tunturilla. Menomatkalla pysähdyttiin katsastamaan Pakasaivo.

Pakasaivolla

Pakasaivo

Kävelyä Pakasaivolla tuli jotain satoja metrejä ja jonkin verran portaita ja pientä kivikkoa. En todellakaan pitänyt sitä mitenkään liian rasittavana koirille. Ja niin vaan Ringa illalla ontui. Kyllähän sen etujalat kävivät siellä kuin Singerin neulat, mutta ei, en voi uskoa. Ontuminen näytti ikävästi nivelrikolta, koska se aina helpotti liikkeelle lähdön jälkeen. Siksi oli vähän vaikea saada selvää, että kumpaa etujalkaa Ringa ontuu, mutta kyllä minä aika varma olen, että tällä kertaa se oli vasen. Sitä Ringa ontui jokunen vuosi sitten, ja siitähän se pieni muutos kyynärnivelestä löytyikin. Kesäkuun alussa tapahtunut ontuminen näytti ihan eriltä (ja oli mielestäni oikea jalka). Nyt särkylääkkeet auttoivat, enkä illan jälkeen nähnyt enää ontumista. Tokihan koirat pistettiin kevyelle liikunnalle ja ne suunnitellut reitit vaihtuivat mökin lähistöllä tapahtuvaan tasamaakävelyyn. Tai sitten ajettiin autolla kauemmaksi ja ulkoiltiin siellä vähän. Näin käytiin mm. Äijäkoskella ja kotimatkalla Ruoppakönkäällä.

Äijäkoski

Ruoppaköngäs

Lisäksi isäntäväki kävi tutustumassa Harrinivan rekikoirakeskukseen, jossa on tällä hetkellä n. 400 koiraa. Pääosa koirista on siperianhuskyja, mutta jonkin verran on myös alaskanhuskyja, joka ei ole mikään rekisteröity koirarotu vaan sekoitus monentyyppisistä koirista. Kaikki koirat olivat ystävällisiä ja niitä sai silitellä. Sopivan ikäisiä pentuja oikein "piti" ottaa syliin. Ei se kyllä mua haitannu ;) Harmi vaan, että tuolloin satoi vettä tosi paljon, joten kuvia tuli otettua tosi vähän. Ja koiratkin olivat pitkälti omissa kopeissaan. Tosin oli ne sen verran uteliaita, että tulivat aina vilkaisemaan meitä, kun pysähdyttiin häkin ulkopuolelle.

Harrinivan rekikoirakeskus

Pikkuisella jännittää

Ringan ontuminen kyllä ketuttaa vähän. Koska liikunta ei ole ollut viime aikoina mitenkään raskasta, uskoisin, että joko se oli jotain muuta (kolahdus jonnekin, kun oli niin innoissaan tms) tai sitten se oli erinäisten asioiden yhteisvaikutusta. En ole esimerkiksi yli kuukauteen syöttänyt koirille mitään nivelaineita. Tämä siitä syystä, että kun edellinen satsi loppui, en saanut heti hankittua uutta. Uuden Cartivet-jauheen tilasin samasta paikasta mistä aina ennenkin kesäkuun lopulla (Tervekoira.com), mutta en ole sitä tähän päivään mennessä saanut. En tiedä, missä vika, en ole kysellyt  (onneksi en ole maksanutkaan sitä vielä). En kuitenkaan ostanut/tilannut uutta mistään, koska aina ajattelin, että josko se nyt kohta tulis. Eipä näy. Lomalle lähtiessä kävin hakemassa tabletit kaupasta ja aloin syöttämään niitä siis samana iltana, kun ontuminen todettiin. Turha lienee sanoa, että jatkossa en tule pitämään näin pitkää taukoa...

Vaan kummasti se on oma suhtautuminen näihin ontumisiin muuttunut. Ennen se tuntui ihan kamalalta ja kaikin keinoin yritti välttää liikuntaa, mikä aiheuttaa ontumisen. Tokihan nytkin tilannetta seurataan ja liikuntaa tarpeen vaatiessa kevennetään, mutta kyllä Ringa tänään pääsi jo kotipihaan puuhastelemaan. Se ei ole saanut kipulääkettä enää muutamaan päivään ja remmilenkit pidennettiin heti ei nyt normaalimittoihin, mutta sellaiseksi hellepäivään sopivaksi (hah mikä kuvaus, tuskin kukaan tietää minkä mittaisia lenkkejä meillä nyt siis tehdään :D). Jos ontuminen palaa, niin sitten todetaan, että tää oli liikaa. Ja jos se näyttää edelleen nivelrikolta, niin hommataan Cartrophenit ja jatketaan toivottavasti normaalia elämään mahdollisimman pian. Tokihan se vähän mietityttää, että jos tää nyt nivelrikon oireita on, niin mitä nivelessä on tapahtunut näiden muutamien vuosien aikana. Emma kun ei ontunut jalkaansa vuosikausiin sen jälkeen, kun pieni muutos sen kyynärpäässä havaittiin. Mutta yksilöitähän nuo ovat. Jos koira ontuu sen oman kuolavanan kietouduttua etujalan ympärille, niin eihän sen muutoksen nivelessä tarvi välttämättä mikään mammuttimainen olla, että se sitä välillä linkuttaa :D Emmalla muuten tais tulla vuosi täyteen ilman ontumisia ja ilman Cartrophenia :) Sen tilanne näyttää ainakin oikein hyvältä :)

Vepen ongelmia

Ongelma 1: Vienti

Viennissä on sama vanha ongelma, jota en kuitenkaan pidä kovin isona ongelmana. Kun vaan saataisiin lisää toistoja, niin olen melko varma, että Ringa oppisi liikkeen kunnolla. Vientiä vaan harjoitellaan vepetreeneissä yllättävän vähän siihen nähden, että jokainen kouluttaja sanoo sen olevan suurimmalle osalle se kaikista vaikein liike. Osa kouluttajista esittelee itsensä "kolme vuotta vanhoiksi" vepeharrastajiksi, mutta eivät ole kisanneet vielä, koska koira ei vie. Täytyy sanoa, että välillä en ymmärrä, että miksi vientiä ei sitten harjoitella enemmän. Kesän aikana on ollut aika monta koulutuskertaa, että vientiä ei ole otettu. Osa kouluttajista antaa vaihtaa liikkeitä toiseen, mutta kaikki ei. Täytyy sanoa, että kyllä se vähän sitten tympäsee ottaa jotain veneestä hyppyä, kun siinä ei Ringalla oikeasti ole mitään ongelmaa!

Mutta se vienti. Tilanne on edelleen aika sama, eli Ringa osaa viedä maalla ja kahluusyvyydessä, mutta uidessa tulee se tavallinen ongelma, eli se meinaa kääntyä takaisin. Aika hyvin se on kuitenkin saatu lyhyitä matkoja veneelle jo uimaankin. Tässä on vastaanottajalla iso vastuu, eli hänen täytyy kutsua koiraa siinä vaiheessa, kun se näyttää kääntyvän takaisin. Eilen kutsuminen kyllä onnistui siinäkin tilanteessa, että Ringa oli jo uimassa takaisin minua kohti. Minun on turha rannasta sanoa mitään, koska sitten Ringa ainakin tulee takaisin. Jos Ringa ehtii päästää damin suustaan, on peli menetetty ja on parempi ottaa se takaisin rantaan ja lähettää uudestaan.

Ringa lähdössä innolla viemään

Tähän asti menee yleensä hyvin

Ja toisinaan jopa veneelle asti

Kun taas välillä käy näin

Ihan näin lähellä venettä Ringa ei yleensä käänny pois

Ongelma 2: Veneen nouto/hukkuvan pelastaminen

Tässä onkin sitten isompi ongelma... Ongelma on sama ihan normaaleissa vesinoudoissa, eli Ringa ei palauta minulle suoraan. Vepessä se tahtoo viedä tosi paljon vinoon, mikä tietää melkoisia pistemenetyksiä mahdollisissa kokeissa. Olen saanut asiaan jos jonkinnäköisiä neuvoja, enkä tietystikään saisi itsekin kouluttajana hämmentyä siitä, että eri kouluttajat neuvovat eri tavalla, mutta nyt kyllä täytyy myöntää, että vähän olen pihalla. Yksi sanoo, että minun pitää vaan kutsua sitä, sen on tultava, kun sitä kutsutaan. No saisinhan minä vaikka päälläni seisoa tai kärrynpyörää tennispallon kanssa rannassa heitellä, niin Ringa vaan vilkaisee minua ja jatkaa valitsemaansa suuntaan. Ja tulee sitten rantaa pitkin minun luo. Olen yrittänyt nätisti kutsuen, äkäisesti kieltäen, tennispallolla houkutellen... Yksi kouluttaja lohkaisi, että minulla ei ole tarpeeksi hyvä palkka. No jos ei tennispallo ole tarpeeksi hyvä, niin minä olen ongelman edessä kyllä aivan kädetön. Minä en tiedä, että Ringa tietäisi mitään parempaa. Pallossa on vielä se ongelma, että nouto tahtoo jäädä kesken, kun se pallo on niin hyvä. Toinen kouluttaja sitten totesi, että Ringa väistää minua. Tämä kuulostaa minusta järkevämmältä ja jonkin verran johonkin pisteeseen asti auttaa, kun minä en teekään rannassa mitään, odotan vaan ja käännyn jopa vähän poispäin.

Eilen tuli sitten taas uutta neuvoa. Koiran ei saa päästää tekemään virhettä, vaan pitää tehdä harjoituksia niin lyhyellä matkalla, että se ei ehdi kääntyä vinoon. Tässä on sitten se toinen ongelma, johon palaan vielä hetken päästä, että Ringa päästää köydestä irti, kun jalat osuu pohjaan. Jotta siis voin tehdä veneen hakua niin lyhyellä matkalla, että Ringa ei pääse kääntymään vinoon ja että se oikeasti vetää vielä venettä, täytyy mun olla kans siellä vedessä. No ei se nyt haittaa, mutta ihan kauhean innolla en odota syksyä... Kahluusaappaatko tässä vielä pitää ostaa?

Vinoon menee (kuvaaja mun selän takana...)

Uusin yritys korjata vika

Täytyy sanoa, että olen vähän nyt sekaisin. Jonkun tarttis tosiaankin nyt sanoa mulle mitä tehdä ja vahtia, että teen kans niin. Ja että yritän asiaa niin kauan, että liike joko alkaa onnistua tai että menetelmä voidaan oikeasti todeta toimimattomaksi... Jos nyt ite pitää valita, niin tämä viimeinen eilen kokeiltu tuntuu järkevimmältä. Ehkä. Pitää vaan toivoa pitkää ja lämmintä loppukesää...

Ja se köysi pitäisi ostaa! Ja opettaa Ringalle vetämistä! Lisäksi pitäisi opettaa tolpat. Jos se osaisi ne, niin olispahan nekin ohjaamassa liikettä oikeaan suuntaan.

Kuvat: Henna

Keppihautomo

Alkoi taas Emman henki haista siihen malliin, että kurkkasin sen suuhun oikein kunnolla. Ja siellähän se taas oli, ihan takahampaiden välissä pikkutikku käymistilassa. Hyh! Onneksi sattui olemaan puutarhahanskat kädessä, kun keppiä irrotin, olis muuten se kamala haju jäänyt sormiin. Aika ikävästi oli tikku raapinut limakalvot verille. Vaan eipä se näyttänyt nytkään tuota koiraa haittaavan. Kummasti näitä on nyt sattunut kaksi ihan peräperää, kun ensimmäisten melkein yhdeksän vuoden aikana ei kertaakaan.

Doupattu

Olin ilmoittanut Ringan ihan viralliseen tokokokeeseen melkein kolmen vuoden tauon jälkeen (edelleen tosin jätettäis se paikallaolo tekemättä...) ja melkein jopa innoissani olin sinne menossa. Koe on tänään ja hoksasinpas yhtäkkiä tarkastaa Kennelliiton antidopingsäännöt. Muistin sitten Rimadylin varoajan väärin. Olin sitä kysynyt ohimennen muiltakin ja hekin muistelivat, että varoaika olisi 7 vrk. No ei ole, vaan 28. Voi pahus. Tyhmästä päästä saa kärsiä. Vaan onni onnettomuudessa, olisiko tässä sysäys vähän järjestelmällisemmälle tokotreenille? Jos vaikka alkais tosissaan reenata taas sitä paikallaoloakin...?

TARKENNUS: Tyhmyytenä en tietystikään pidä kipulääkkeen antamista, vaan sitä, että en tarkistanut varoaikaa ilmoittautuessani kokeeseen.