PRA-tietoa

Ringan äiti Veera (Goldwater Zea Zprite) on todettu terveeksi GR_PRA1-geenin suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että Ringa voi olla korkeintaan kyseisen geenin kantaja.

Painavaa asiaa

Tunnistan itseni (ja koirani) tästä Pipan kirjoituksesta monestakin kohtaa.

Ruoka-aika

"Sillä on niin ihana tuo seuraaminen"

Tuota kuulen usein. Tai no voiko sitä kuulla usein, jos käy harvoin treenaamassa...? :D Seuraava kysymys yleensä on: "Miksi te ette mene/milloin te menette kokeeseen?" Sanokaa mulle heti, kun järjestetään seuraamiskokeita, minä lupaan osallistua! :D 

Paljon saa tapahtua ennen kuin Ringan kanssa kokeeseen uskaltaudun. Vaikka se vaikuttaakin jotenkin tasoittuneen, niin kyllä se vielä on melkoinen pideltävä. Paikallaolotreenit vaikuttaa lupaavalta, minusta Ringa on alkanut oikeasti rauhoittua jäädessään makaamaan, eli ehkä se on oppinut sen oikean mielentilan, mitä jossain vaiheessa lähdinkin siihen liikkeeseen hakemaan. Mutta luottamus on kyllä kaukana. Treeneissä tehdään helpohkoja harjoituksia, ja helppoja varsinkin silloin, kun ollaan uudessa paikassa. Ehkä me voitais jossain vaiheessa kisata OKK:n tutussa hallissa? Sinne mennessään Ringa on aika äkkiä oikeassa viretilassa. Tosin tuo OKK:n halli taitaa tulla muuttumaan, eli joudutaanko me sittenkin ensin opettelemaan se uusi halli tutuksi?

Eilen käytiin pitkästä aikaa noutajaporukalla treenaamassa. Halli oli Ringalle uusi ja aluksi pelkästään odotin, että se vähän rauhoittuisi. Se on vähän hankalaa, minusta se saattaa näyttää jo aika lunkilta, kun se sitten yhtäkkiä innostuu taas liikaa. Päästiin me kuitenkin siitä odottelutilasta hallinkin puolelle ja ihan kivasti se keskittyi seuraamiseen, vaikka pienessä hallissa ympärillä oli koko ajan koiria. Siinä jo vähän naureskelin, että mitä se nyt noin, olis nyt vaan kiihkoillut koko ajan, niin olisin saanut lisätukea ajatuksilleni, että ei me voida mihinkään uuteen paikkaan mennä tuosta vaan treenaamaan ;) Olihan se kuitenkin koko ajan vähän sellainen sätky. Ja kaikki ympärillä kiinnosti. Milloin joku paperilautanen lattialla, milloin treenikamakori (no se on tottakai oikeasti kiinnostava, joten annetaan anteeksi :D). Mutta eipä silti ottanut varaslähtöä luoksetulossa, vaikka Pipa hoki käskyä moneen kertaan :)

Vaeltavat tavarat

2 pipoa, lapaset ja kolme kenkää ihan jossain muualla kuin missä niitä säilytetään. Oliskohan se aika taas laittaa portti tuohon eteisen oviaukkoon... Ja mistä hemmetistä  nuo sukat tuli?! Miksi muuten koiran pitää saada yksin ollessaan keittiön sivupöydältä alas sitä mitä sinne on unohtunut (aamun lehti, edellisen päivän posti, kännykän laturi, talouspaperirulla...), mutta millään muulla pöydällä olevat lehdet ei kelpaa? Ja eikö luulis, että tiskipöydällä lojuvat likaiset astiat houkuttelis enemmän? Tai se täysi ja avonainen koirankeksipurkki siinä vieressä?

Selälle kyytiä

Meille on tullut koirien kanssa tavaksi tehdä viikonloppuisin/lomapäivinä yksi tietty lenkki, joka kulkee osittain metsän kautta. Aikaa lenkillä menee n. 50 min, josta ainakin puoli tuntia koirille vapaata menemistä. Eihän se paljon tietty ole, mutta Emmakin pystyy kulkemaan mukana tuon lenkin, joten nyt mennään näin. Lunta vaan alkaa olla jo sen verran, että polulta poikkeaminen johtaa rämpimiseen. Miten minusta jotenkin tuntuu, että Ringa yhä vähenevässä määrin pysyy siellä polulla...? En minä sitä tarkoituksella hangessa juoksuta, mutta jos se sinne ite menee niin menkööt niin kauan, kun ei siitä mitenkään oireile. Minusta tuntuu, että selkä on nyt hyvässä kunnossa, meillä nähdään välillä melkoisia selänoikomisvenyttelyjä. Ringa venyttelee välillä jopa takapäätänsä, mikä on aina välillä ollut vähäisempää :)

Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa

Mutta meillä oltiin pääasiassa rauhallisia :) Mikä tosin johtui Emman kohdalla yksinomaan siitä, että radio pauhasi ISOLLA, mutta kuitenkin. Ihan vierestä niitä raketteja ammuttiin, niin kyllä se olisi kovin pahasti paukkuaralle koiralle ollut liikaa sekin. Hieman harmitti Ringan reagoiminen, kun aikaisemmin se kun on enimmäkseen nukkunut, mutta nyt pää nousi ylös pahimmista paukkeista. Lisäksi kun takapihalta alkoi kuulua kunnon tauoton rätinä, mikä lie ison papattimaton tms paukkuminen, niin se ampaisi takaovelle haukkumaan. Eli reagoi selvästi enemmän ääniin kuin ennen. Ulkona käytin koirat pahimman paukkeen tauottua ennen yhtä ja sama homma toistui siellä muutaman kerran, eli Ringa haukkui paukahduksille. Ja kakalle ei voinut raukka mennä ollenkaan, kun se oikean paikan löytyminen on niin taidetta ja nyt kunnon kakkapaikan hakeminen keskeytyi aina paukahduksiin, joita piti pysähtyä kuuntelemaan. Aamulla saatiin sitten Emma läähättävänä sänkyyn viereen, kun joku valopäänaapuri oli keksinyt alkaa ampumaan raketteja klo 6.40. Tietystikään mikään radio ei ollut tuohon aikaan enää päällä. Ringa tuskin edes heräsi tuolloin, ainakaan se ei päätänsä ylös nostanut :)