No news is good news

Ringa on ollut ripuloimatta jo kokonaiset viisi viikkoa! Edellinen tänne kirjattu ennätyshän oli kaksi viikkoa vähemmän :) En tiedä miten tähän on päästy, ehkä ruokintamuutos on auttanut. Tehtiin nimittäin päätös, että Ringa ei saa syödäkseen mitään muuta kuin Hill's:n i/d:tä. Sitä samaa suolivammaisen ruokaa siis, mitä se on syönyt jo keväästä asti pääruokanaan. Mutta jotta ripulipaskan määrä olisi meillä vakio, oli Emma tuossa joku päivä sitten ihan kunnolla ripulilla. Meni onneksi ohi ihan perinteisin konstein.

Huti tuli

Ringan lääkekuuri loppui viime viikon torstaina ja tämän viikon tiistaina alkoi taas ripuli. Tällä kerralla ei sitten selvittykään ihan muutamalla ripulipaskalla, vaan ruikuli jatkuu edelleen, nyt se tosin alkaa osoittaa jo laantumisen merkkejä. Soittelin taas eläinlääkärille ja kyllähän tässä alkais olla aihetta jo tähystykseen ja koepalan ottoon. Yksi mahdollinen selitys oireille voisi nimittäin olla autoimmuunireaktio, sillä niin monta muuta mahdollisuutta on jo suljettu pois. Mun oli pakko pilke silmäkulmassa kysäistä, että mahdoinkohan ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä ehdottaa kroonista suolistotulehdusta, sitä kun eläinlääkäri ei tuntunut silloin uskovan ollenkaan.

En minä edelleenkään osaa olla kovin huolissani Ringan tilanteesta. Se on ihan oma itsensä edelleen, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Eläinlääkärikin sanoi, että ei niillä jatkotutkimuksilla hengenhätä ole, jos me vaan oireiden kanssa jaksetaan. Ja jaksetaanhan me, mutta ehkä se raja alkoi tulla vastaan siinä vaiheessa, kun Ringalle antibioottikuuria soitin.

Täsmäisku

Ringan ripulia jäätiin elokuussa seuraamaan. Ja tilanne on jatkunut ennallaan. Ripuli tulee ja menee, ehkä jotain 2-3 viikon välein. Yhden pestyn maton jälkeen (minä yritin sanoa Juhalle, että ei sitä ehkä kannata laittaa lattiaan...) soitin eläinlääkärille ja kysyin, että vieläkö seurataan. Eläinlääkäri oli kanssani samaa mieltä, että kyllähän tässä voisi kokeilla jo antibioottia, vaikka Ringan vointi onkin edelleen ennallaan. Jos vaikka jouluksi saisi matot lattiaan. Eläinlääkäri sanoi kirjoittavansa tylosiinikuurin, vaan siihenpä ei tuleva farmaseutti tyytynyt, vaan kyseli, että mitä tapahtui sille metronidatsolille, josta edellisellä kerralla puhuttiin. Sitähän me sitten saatiin, ei vaan eläinlääkäri lukenut muistiinpanojaan tarpeeksi pitkälle. Toivotaan, että tää täsmäisku nyt sitten tehoaa.

Paska-analyysi

Heinäkuun eläinlääkärikeikan jälkeen Ringa oli kolmisen viikkoa ripuloimatta. Johan minä luulin, että tauti on selätetty, mutta ei se sitte ollu. Joku viikonloppu se taas oli, kun Ringa ripuloi pari kertaa ja otin siitä näytteen. Seuraavana aamuna se (paska ja Ringa) oli sitten taas ihan kunnossa, mutta ulostenäytettä täydennettiin taas illalla. Sitten oltiin taas jokunen päivä kunnossa, kunnes sain ihan harmitella, että näyte tuli jo vietyä, kun olisin saanut otettua niin paljon paremmatkin. Tulosten saamisessa piti mennä ehkä jopa kaksi viikkoa. Meni neljä, koska Ringaa hoitanut eläinlääkäri oli ensin lomalla ja sitten koulutuksessa, eikä kukaan muukaan ollut jostain syystä tuloksia meille soittanut. Tätä ihmetteli eläinlääkärikin. Mutta ei se mitään, en hötkyillyt niiden kanssa, kun Ringa on taas ollut kunnossa :)

No mutta selviskö mikään? Selvishän sieltä. Ulosteessa oli ollut suuri määrä Clostridium-bakteeria, joka toksiinien perusteella oli määritetty C. perfringensiksi. Se on maaperän bakteeri, joka tuossa mittakaavassa ei kuulu koiran suolistoon. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt eläinlääkärille vähän epäröiden kertoa, että minusta oireita on vähemmän, kun ruokin Ringaa pitkin päivää pienillä ruoka-annoksilla. Ja sitten eläinlääkäri luki labra-analyysin tulkintaa ja hoito-ohjeita, joissa kerrottiin, että koiraa pitäisi ruokkia pienillä ruoka-annoksilla useasti päivässä. Lisäksi tietysti suolistolle sopivaa ruokaa ja mikäli vaikeita ripuli-oireita vielä tulee, voidaan hoitoon ottaa mukaan antibiootti (metronidatsoli). Bakteerikasvu voi toki olla oire jostain suolisto-ongelmasta, joka heikentää puolustusjärjestelmää, minkä vuoksi Ringa ei pääse klostrideistaan eroon. Siinä tilanteessa voidaan sitten tarvia jopa kortisonia. Mutta nyt seurataan tilannetta ja mennään ilman lääkkeitä.

Ja hei, meitä ei kuulemma tarvi pelätä! Ymmärsin, että nämä on yleensä yhden yksilön ongelmia :)

Se seuraava koira

Luulitko lukevasi täältä pentu-uutisia? Hah, pieleen meni! :D Sitä vaan tulin kertomaan, että sitten joskus kun otan sen seuraavan koiran, niin opetan sille ekaksi paikallaolon. Ringasta kun ei voi ottaa edes kunnolla kuvia, kun se ei malta olla hetkeäkään paikoillaan. Se tuli taas tänään aamun metsälenkillä huomattua.

Ringakin muuten on "se seuraava koira". Emmalla on huono ja hidas maahanmeno ja sen kanssa harrastaessani päätin, että sille seuraavalle koiralle opetan ekana maahanmenon.

Jos historia toistaa itseään, on sillä seuraavalla koiralla sitten pomminvarma paikallaolo ;)

Video on kuvattu lähes tunnin lenkin jälkeen ilman mitään virittelyjä ja siksi maahanmeno on hieman hidas.

Syrjähyppy

Kävin eilen vieraissa. Vaan ei kyllä minusta olis uroskoiran omistajaksi. Miten ihmeessä ne voi kusta koko ajan?! ;)

Minkä nuorena oppii...

Tätä(kään) liikettä ei ole harjoiteltu moneen aikaan ja niin se vaan tillottaa mua silmiin <3. Tältä se näyttää ohjaajaperspektiivistä:

 
Hommailtiin me vähän muutakin:

Tää liike ei sitten onnistukaan ihan joka kerta... Mutta paikallaoloahan Ringa ei koskaan kunnolla oppinutkaan.

Melkein, siis melkein, alkoi tuntua siltä, että pitäis kaivaa oikea kamera esille kameralaukusta ja ottaa välillä joku oikea kuva eikä vaan pelkkä kännykuva.

Share a Coke with...

Haima kunnossa

Jälleen yksi mahdollinen tekijä yliviivattu ripulin mahdollisten aiheuttajien listalta.

Lauantaina Ringalla oli taas vähän maha sekaisin. Pari kertaa se teki löysät läjät ja sen jälkeen oli taas ihan normaali. Otettiin me se ulostenäytekin. Monenlaista sitä on tullut koiraharrastuksen myötä säilöttyä jääkaapissa tai pakastimessa, mutta paskaa ei vielä koskaan. Ja sitten sekin jäi viemättä analysoitavaksi, kun tarkoitus oli saada näytteet mielellään kahtena peräkkäisenä päivänä ja seuraavana päivänä maha oli siis taas ihan kunnossa. En vienyt ekaakaan näytettä, kun mulla valmiiksi jo tympäs, että se pitäis viedä ennen haima-arvojen saamista. Jos vika oliskin löytynyt sieltä, niin sittenhän ulostenäyte olis ollut vähän niinku turha. Ja kun se oli vielä ehtinyt olla kotona jääkaapissa 2 vrk ja eläinlääkäriasemaltakin lähettävät kyseiset näytteet jonnekin Saksaan, niin ajattelin, että josko tässä vielä tuoreemman kuitenkin saisi.

Ringa on ihan itsensä edelleen, tai jos mahdollista, niin kiusaa Emmaa taas jopa vähän enemmän. En siis ole siitä mitenkään erityisen huolissani. Mutta oishan tuo kiva saada jo kuntoon ja oireiden aiheuttaja tietoon.

Jotta kenelläkään ei olisi kylmä

Varjossa + 20 °C. Mitä lie mun kyljessä??

Ripuli-Ringa ja Epulis-Emma

Käytin molemmat koirat tänään eläinlääkärissä. En tullut paljon viisaammaksi, mutta köyhdyin 259 €. Paitsi että ei se oikeastaan pidä paikkaansa, koska Ringan vakuutuksen pitäisi tulla jonkin verran vastaan. Kuulin myös, että Emman suussa oleva patti on todennäköisesti epulis, hyvänlaatuista ikenen liikakasvua. Itse asiassa olin itse päätynyt samaan diagnoosiin jo aikaisemmin ;) Pattia seurataan nyt ja tutkitaan tarkemmin, jos se alkaa muuttua ulkonäöltään vähemmän ientä muistuttavaksi tai jos se kasvaa niin suureksi, että siitä aiheutuu jotain haittaa.

Jepulis, se on varmaan epulis.

Lisäksi sain kuulla, että Emman sydän ja keuhkot kuulostavat terveiltä, pissassa ei ole merkkejä tulehduksesta ja veriarvotkin on aika lailla OK. Tosin Emman ollessa kyseessä aina tunnutaan menevän alarajoilla. Nyt tutkittiin verisolut, koska edellisellä kerralla näyte jäi analysoimatta laitteen ollessa rikki. Leukkareiden määrä oli alhainen, ymmärsin että osa jopa pikkuisen alle viitearvon. Mutta erittelylaskennassa solujen suhteet oli ihan normaalit. Mutta jos pissassa ei ole tulehdusta, sydän ja keuhkot on OK ja veriarvotkin kunnossa, niin mistä johtuu haluttomuus lenkkeillä sekä aika jatkuva pieni läähättäminen sisällä. Se ei johdu helteestä, sillä läähättäminen alkoi joku viikko sitten, kun ei oltu lähelläkään hellelukemia. Yhdistin sen silloin ontumiseen, mutta läähättäminen ei loppunut kipulääkekuurin aikana. Ehkä se on nyt vähän kuitenkin vähentynyt. Cartrophen-kuurihan saatiin tänään päätökseen, jos läähättäminen kuitenkin johtui kivusta ja nyt meni vaan kauemmin saada kipu aisoihin?

Ja sitten Ringa. Toukokuusta asti se on ollut ajoittain ripulilla, kesäkuun alusta alkaen suurin piirtein kerran viikossa. Välillä tuntuu, että maha ei kestä mitään siinä vaiheessa, kun ripulointi alkaa, mutta sitten taas toisinaan olen jatkanut ruokkimista koiranruualla ja ripulointi on jäänyt siitä huolimatta muutamaan kertaan. Yleensä ripuliepisodit saadaan lopullisesti katkaistua mahavaivaisen koiran ruoalla (tällä kerralla käytössä Hill's), mutta nyt Ringa on ripuloinut sitäkin syödessään. Alkoi kotikonstit loppua. Ringastakin otettiin verikokeet ja silläkin veri-, maksa- ja munuaisarvot OK. Haima-arvo saadaan vasta vähän myöhemmin. Haimaongelmaa en ollut tullut ajatelleeksikaan, mun veikkaus oli krooninen suolistotulehdus, mitä eläinlääkäri ei kyllä ottanut esille ollenkaan (ja viittasi kinttaalla mun ehdotukselle). Ja mitä olen haimasta ja ripulista nyt lueskellut, niin en oikein usko siihen vieläkään. Tosin eläinlääkäri ajatteli varmaan, että jos syy olisi haima, olisi nämä sellaisia alkuvaiheen oireita, joten hyvä se on varmasti tarkistaa. Seuraavaksi otetaan ulostenäytteet, mikäli ripulointi vielä jatkuu. Todennäköisestihän tää kuitenkin oli nyt tässä, eikö se aina niin mene, että kun aikansa venyttää lääkäriin menoa ja lopulta sitten menee, niin siihen loppuu sitten tauti? No toivottavasti loppuu.

Kotona otin reippaista eläinlääkärikävijöistä pari kuvaa. Juha kysyi kuvat nähtyään, että miten sain Ringan pysymään aloillaan :D No ehkä se aina just kahden kuvan ajan siinä pysyi. Taisi vastaanottokäynti sen verran väsyttää, vaikka kyllä se sielläkin välillä pötkötteli ja oli siis yllättävän rauhallinen. Näköjään Ringakin tykkää enemmän Otuksesta kuin Akuutista ;) Ja lisätään nyt tähän, että ei mulla mitään suurempaa ole Akuuttia vastaan (kuten ei varmaan Ringallakaan). Viime vuonna tuntui vaan, että haluan kokeilla Otusta ja olen ollut siihen tyytyväinen. Voidaan mennä vielä Akuuttiinkin, jos vaikka tarvitaan joskus jotain sieltä löytyvää erityisosaamista.

Pahaa lääkettä

Ringan epämääräisten vatsaoireiden vuoksi päädyin eläinlääkäriltä neuvoa kysyttyäni madottamaan sen uudemman kerran kevään jälkeen. Oikeastaan Ringa on nyt ollut koko viikon kunnossa, mutta en halunnut antaa matokuuria arkena, koska en halua antaa sitä koiran jäädessä yksin kotiin enkä myöskään yötä vasten. Jälkimmäiselle on ihan järkevä selitys, meillä on molemmat koirat valvottaneet kolme yötä Axiluria saatuaan. Sen vuoksi meillä ei myöskään käytetä enää Axiluria, mutta siitä viisastuneena ei lääkitä millään muullakaan matolääkkeellä illalla.

Ringa on melkoinen sihtisuu, kun kyseessä on melkein mikä tahansa lääke. Tällä kerralla pilkoin pillerin aika pieniksi paloiksi, jotta se ei voisi erotella ruokaa ja jättää lääkettä syömättä. Huono idea. Meinas jäädä koko ruoka syömättä. Ja mitä räpimistä se oli! Videohan tuosta olis pitänyt kuvata, kun se suurinpiirtein nappula ja puuronjyvä kerrallaan kävi ruokaansa läpi, mutta enpä sillä hetkellä hoksannut. Osa lääkkeestä jäi kyllä syömättä, mutta eiköhän se sitä ihan riittävästi saanut, kun oli turhankin iso annos.

Näitäkin riittää

Ei muuten oo sama kuva kuin se edellinen! Ringan tassuista ja mun paidasta huomaa, jos ei muusta :D

Haisevat keinot

Jääkaapissani haisee navetta, mutta koirat ja toivottavasti myös niiden mahat kiittää.

Mitä haisevampi sitä herkullisempi.

Kuvassa oleva naudan maha on menossa Emman kupin kautta Emman mahaan. En todellakaan anna vielä Ringalle tuommoisia ruokasatseja, vaan yritän nyt turvata yöunet aloittamalla ruokinnan varovasti. Kahden paskaralliyön jälkeen Ringa nukkuikin viime yön herättämättä :) Tosin Emma piti sitten päästää kakalle, mutta se ei onneksi johtunut ripulista. Ringa sai eilen monta pientä annosta lihalientä ja piimää ja pitihän Emmallekin aina tarjota jotain. Näytti lisäävän/vilkastuttavan suolen toimintaa.

Järeämmät keinot

Nyt ei enää kotikonstit riittäny, vaan piti ottaa käyttöön järeämmät aseet. Emmalle Cartrophenia ja Ripuli-Ringalle Promaxia.

Naapurikyttääjä

Ringa vakiopaikallaan.

Edellisten naapureiden pikkupoika teki tota samaa. Toivottavasti nykyisillä naapureilla ei ahista Ringan tuijottelu yhtä paljon, kuin mulla sen pojan ;)

Päivän opetus

Älä luota noutajaan veden äärellä.

Mitä nää sanot? Mitä pois täältä?

Piste iin päälle.

Aika ihana.

Mutta kun minä minä luulin, että kun oon pari-kolme viikkoa pitänyt sen kiinni tuon paikan ohi (jostain syystä...), niin ei se enää sinne mene. Ja kun sanoin sille, että ei saa mennä ojaan, niin se näytti ihan sille, että ei se mene :D

Harmi, että koira ei oikein tuota syy-seuraussuhdetta ymmärrä, jos kotiin on vielä joku 30 min matka. Joku kerran luuli, että mun on helppo pestä mun koirat, kun ne rakastaa vettä. Eipä olisi voinut olla paljon enempää väärässä. Tänäänkin Ringa luikki avoimesta ovesta pihalle, kun Juha sitä pesuhuoneen ovelta kutsui.

Hammasta

Oltiin Ringan kanssa kaksistaan iltalenkillä joku päivä takaperin. Kävelin ihan rauhassa kuulokkeet korvilla asutusalueen keskellä. Ringa meinasi jäädä pissalle lähelle yhtä postilaatikkoa ja pyysin sen siitä pois, kun ajattelin, että ei talon väki tykkää. Seuraavaksi pissapaikkaa haettiin tien vierestä hoidetulta nurmialueelta yhden talon pensasaidan läheltä. Huomasin, kun pihalla ollut mies lähti tulemaan meitä kohti huutaen jotain. Ja seuraavaksi huomasin miehen edellä suoraviivaisesti meitä kohti ryntäävän koiran. Olen minä ennenkin nähnyt koiran tulevan kohti epämiellyttävällä tavalla, mutta yleensä se on ollut vähän sellaista kyselevää, että kukahan tuo toinen mahtaa olla. Joskus on voinut tulla vähän rähinääkin. Mutta tämä koira ei tullut kysellen. Se oikeasti syöksyi täysillä ja suoraan meitä kohti koko hammaskalusto esillä.

Ehdin sekunnin verran harkita Ringan kaappaamista syliin (alan ymmärtää pikkukoirien omistajia...), mutta onneksi se jäi tekemättä, kun on tuo selkäkin viime aikoina taas vähän oikutellut. Mitään muuta en sitten ehtinytkään ajatella, siirsin Ringaa hihnalla kauemmaksi ja aloin karjua vieraalle koiralle. Samalla poljin koiran puoleisella jalalla maata ja huidoin vähän kohti. Potkaista en halunnut, enkä edes uskaltanut, mutta jos tilanne ei olisi muuten ratkennut, olisin varmaan tehnyt senkin. Jossain vaiheessa tunsin jotain jalassani ja ehdin jo kuvitella koiran roikkuvan seuraavaksi pohkeessani. Minun olemukseni sai koiran onneksi lopulta perääntymään meistä noin metrin päähän, josta paikalle vihdoin ehtinyt mies sai omansa poimittua talteen. 

Olinhan minä vihainen! Ei voi mitään, tuommoisessa tilanteessa säikähdys kyllä sanelee käyttäytymisen. Mies pyyteli anteeksi ja sanoi minun olevan oikeassa, että koiran olisi pitänyt olla kiinni. Annoin miehen kuulla mielipiteeni sen verran isoon ääneen, että kahden talon päässä oleva naapurikin kuuli tilanteen. Valitettavasti hän ei tuntunut olevan ollenkaan yllättynyt, mikä lie kulmakunnan kauhu tuo koira. Onneksi tilanteessa ei kuitenkaan sattunut mitään, koiran hampaat eivät tehneet minunkaan jalkaan pientä punoittavaa jälkeä kummempaa. Ringa ei tuntunut tajuavan koko tilannetta, ainakaan jälkeenpäin. En ollenkaan osaa sanoa miten se reagoi koiran ollessa meidän lähellä, koska kaikki huomioni kiinnittyi kyllä siihen toiseen.

Seuraavana yönä uneksin taas tavalla, joka aikanaan johti sukanpitokieltoon. Totesin Juhalle, että on se pe***le, kun ensin meinaa purra vieras koira, nyt oma :D Pystyn nauramaan tälle, koska vuosien mittaan Ringa on muutunut tuota linkin juttua rennommaksi sukkiensa (mun sukkien) kanssa ja lisäksi jos näitä juttuja joskus sattuu, niin kyllä se aina on siihen sukkaan tarrannu, eikä mun käteen. Toivottavasti nämä ei ole niitä kuuluisia viimeisiä sanoja.

Hyvää huomenta

Rakkaudella koirilleni

Yöjuoksussa

Herään toisinaan useamman kerran yössä siihen, kun Ringa on liikkeellä. Ja aamulla lasketaan makuuhuoneeseen kulkeutuneet tavarat (= reissujen määrä??). Pitäisi ehkä taas vähän aikaa nukkua makkarin ovi kiinni... Tai sulkea edes olohuoneeseen ja eteiseen pääsyä rajoittavat portit.

Viime yönä ei tullut kuitenkaan viittä reissua, vaikka kuvassa viisi tavaraa onkin. Villasukka on varastettu taas sängystä.

Uusi asetelma

Tämmösessä järjestyksessä me ei ollakaan ennen pötkötelty:

Emma änkes tohon väliin, kun sillä vähän hermostutti. Se ei tykkää, kun uuni on päällä, koska aika usein käy niin, että kun sen uuninluukun aukasee, niin palohälytin alkaa huutaa. Ja siitä tulee sitten vähän semmonen tilanne, kun yritetään äkkiä hakea jotain jolla heiluttaa hälyttimen alla, kun ei siitä äänestä tykätä itekkään. Emma sitten ei tykkää semmosista tilanteista. Se palohälytin on kyllä tyhmä. Kun "paistoin" kaurapuuron mikrossa ja keittiön katonraja oli täynnä savua, pysytteli se typerä palohälytin ihan hiljaa. (Hälytin ei kuitenkaan ole keittiön katossa, mutta paljon lähempänä mikroa kuin uunia.)

Tykästyin kovasti kuvaan, jonka ihan ite otin Ringasta ja minusta yhtenä aamuna. Päätin nyt ottaa samanlaisen meistä kolmesta (Juha otti ylhäällä olevan kuvan, eikä se ole niin kiva). No en onnistunu :D

Maistuu ne päiväunet Juhankin kainalossa

Notkumista

Tätä minä tarkoitin, kun aikaisemmin puhuin Ringan notkumisesta sohvan reunalla:

Meillä ei koirat saa loikoilla sohvalla. Ja sehän ei ole sohvalla loikoilua, kun takajalat pysyy lattialla :D Mutta yritäppä siinä sitten nukkua, vähän kuin ite yrittäis nukkua istullaan. Video on vaan minuutin mittainen, kun en viittinyt kuvata koko puolituntista ;)

Järkyttävää, onko tuon koiran turpa jo ihan vaalea!? Ikinuori kohta 7-vuotias, eihän se nyt vielä voi harmaantua?!

Ihana aamu

Voiko ihanammin päivän enää alkaa

onko ihanampaa aamua kuin tää
silmäs kun sä aukaiset
kohta ulos vilkaiset
nousemista tahdot pitkittää

Voiko ihanammin loikoilua jatkaa
onko ihanampaa tapaa kuin tää
päivä paistaa kirkkaimmin
linnut laulaa meillekin
sulle kuiskaan vierellein sä jää

Ollaan vain nyt hiljaa
pidän tassuas kädessäin
saan sun päätäs silittää
miten olis ylösnousun laita koirasein
aika alkaa uusi päivä tää

Voiko ihanammin päivän enää alkaa
onko ihanampaa aamua kuin tää
rakkaimpani vierelläin
ihan hiljaa lähelläin
onko ihanampaa niin kuin on tää

Silmäs kun sä aukaiset
kohta ulos vilkaiset
nousemista tahdot pitkittää

Päivä paistaa kirkkaimmin
linnut laulaa meillekin
sulle kuiskaan vierellein sä jää

Rakkaimpani vierelläin
ihan hiljaa lähelläin
onko ihanampaa niin kuin on tää

(Johnny Liebkind - Ihana aamu)

Aina näitä

Näitä Ringan notkumiskuvia on nähtävillä kyllä jo monia, mutta laitetaanpa yks lisää!

Muistan kun kerran aikoinaan ostin uutta hiirtä ja myyjä kehui sen toimivan ilman hiirimattoa ja vaikka kissan selässä. Hiiret toimii ei pelkästään kissan, vaan myös koirankin selässä :D

Mikä tää on?

Pyöreä, punoittava ja toiselta reunaltaan aivan selvästi paksuuntunut (ei näy kunnolla kuvassa) alue, josta erittyy nestettä. Mikä ihme?

Ensimmäinen ajatus oli, että se on elukan purema (talvella??) tai kepin raapaisu metsässä (koiralla, joka on just juoksun vuoksi ollut 3 viikkoa remmissä??). Sitten tutkailin nettiä ja ajattelin, että se miksei se vois olla jopa histiosytoma (Ringahan on ikinuori!) tai mastsolukasvain. Vaan jos minä jotain oon koiranomistamisesta oppinut, niin sen, että pitää yrittää olla hermoilematta ennen kuin siihen on oikeasti aihetta. Ennen aina ajattelin, että jos hermostuttaa, niin sitten se ei kuitenkaan ole mitään. Ja jos ei ole ollenkaan huolestunut, niin sitten uutiset on varmasti huonoja ;) Vaan oon minäkin senkin jo tajunnu, että eipä se mun hermoilu lopputulosta muuta miksikään. Ja sitä paitsi mulla on nyt niin kiire ja paljon muutakin ajateltavaa, että nyt piti keskittää ajatukset muuhun. Perjantai-iltana huomasin tuon, mutta en edes heti seuraavana päivänä soittanut Otukseen kysyäkseni neuvoja ja sunnuntaina olinkin jo näkeväni pientä pienenemistä tai edes kuivumista. Juha sitä jäi tänne viikoksi tarkkailemaan ja viestit oli rohkaisevia. Viikon päästä tuo mikä lie oli muuttunut pelkäksi ruveksi, joka tipahti pois jättäen jäljelle ihan normaalia ihoa.

Mikä se sitten oli ja mistä se tuli? En tiedä. Mutta onneksi en ehtinyt käydä näyttämässä eläinlääkärille pelkkää rupea :D

Kenen kans lenkille?

Ai sun vai?

Jatkoa Kuka tullee? -postaukselle. Ihan yhtä innokas on Ringa lähtemään Juhan kans lenkille :D (Kuvassa Juha siis jo vaatteet päällä ja on tullut hakemaan koiria makkarista, kun ne ei eteisestä huuteluille korviansa lotkauttaneet.)

No tuosta kun Juha saa Ringan ylös, niin kyllä se sitten on erittäin reipas lenkkeilijä. Toisin kuin Emma toisinaan... Mutta tästähän oonkin jo kirjoitellut. No on se nyt taas kävellyt reippaammin, vaikka nämä kaksi kuvaa oikeasti liittyykin tuohon samaan lenkkeilykertaan.

Kauaksi eivät kotoa päässeet...

Hirveä draivi mulla päällä nyt kirjoittaa tätä blogia. Tänä vuonna on tullut jo saman verran postauksia, kuin koko viime vuoden aikana yhteensä! Tämmöisiä höpöjä kirjoituksiahan nää on. Pikkujuttuja, jotka tekee mun mielestä mun koirista erikoisia. Ja kuitenkin tämmöisiä pikkujuttuja löytyy kaikista koirista, tehden kaikista koirista omalla tavallaan erikoisia :)

On villasukkia ja sitten on villasukkia

Oon käyttänyt yhdet villasukat siihen kuntoon, että ne ei pysy oikein enää napakasti jalassa venymisen vuoksi. Päätin antaa ne Ringalle, kun se niin niistä villasukista tykkää. Mutta sepä ei ole koskenutkaan omiin villasukkiinsa, mutta minun sukkia on kantanut ihan entiseen malliin. Kävi mm. yhden hakemassa yöllä taas sängystä. Omituinen eläin tämäkin.

Lähellä

Sain taas kuvan kotoa. Juha oli tuossa yrittänyt venytellä, kun Ringa oli mönkinyt päälle nukkumaan :D  Eipä tuota uskoisi samaksi koiraksi, jota kovasti yritin saada (siinä kummemmin onnistumatta) nukkumaan sylissä sillon, kun se oli vielä pikkuinen pentu.

On napsumista ja sitten on napsumista

Oon valitellu, että meillä napsuu. Mutta sitä en ole kertonut, että meillä napsuu kolmella eri tavalla. On se  tunnistamaton pelottava napsuminen ja sitten on sähkökatkoksiin liittyvä pelottava napsuminen. Sähkökatkoksia ei onneksi ole kovin usein. Mutta olipa meillä tässä joku talvi sitten vähän huono yö, kun puita oli kaatunut sähkölinjoille ja Oulun Energia yritti ottaa selvää tapahtumapaikasta katkaisemalla sähköt ja laittamalla ne taas päälle. Ja tämä toistui yössä n kertaa... Näiden pelottavien napsumisien lisäksi meillä napsuu vielä ei-pelottavasti. Eilen illallakin monta kertaa. Se ehkä on olohuoneen lamppu se napsuja. Kyllä minäkin kuulen eron näissä napsumisissa, mutta napsumisia ne silti kaikki on. Omituinen eläin.

Kiero koira

Meillä napsuu taas (tai edelleen). Eikä me vieläkään tiedetä mikä, missä ja miksi. Ja Emma huomaa napsumisen edelleen. Juha on muutaman kerran heltynyt pyytämään Emman sänkyyn napsahduksen jälkeen, kun se niin säälittävästi tärisee sängyn vieressä ja sänkyyn se tuntuu aina rauhoittuvan. Eilen napsahti taas. Eikä mennyt kuin hetki, niin Emma oli sängyssä nukkumassa. Ihan rauhassa ja ihan itse sinne tulleena. Jos se ei olisi koira, sanoisin, että tää vaikuttaa ihan laskelmoidulta ;)

Pissakontrolli

Ei kiteitä, ei bakteerikasvua, pH 7,5. Ja koira on taas alkanut useammin kieltäytyä lenkkeilystä??? :/

Kuka tullee?

Juha työpäivän jälkeen. Ja kiviäkin kiinnostaa. No Emmaa ehkä vähän:

Ammi oltuaan pois pari tuntia (vaikka on se vastaanotto monesti ollut vauhdikkaampikin):

Lisää tuloksia

Sain Emman verikokeista tällä viikolla vielä viimeiset tulokset. Kyseessä kilpirauhasarvot, joiden määrittämistä eläinlääkäri ehdotti kuultuaan Emman lenkkeilyhaluttomuudesta ja nähtyään koiran. Ai niinku mikä Emman turkissa muka on vikana ;)

Asiaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa mm. väsymystä, turkin huononemista ja lihomista. Kuultuaan, että Emma on aina ollut vähän laiskanlainen lenkkeilijä, turkki on aina (tai ainakin aina sterilaation jälkeen) ollut samanlainen ja että Emma ei ole lihonut missään vaiheessa enkä myöskään ole ihmetellyt, että miten paino meinaa nousta koiran syödessä aivan mitättömiä annoksia, eläinlääkäri tuli siihen tulokseen, että tuskin tässä nyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta kuitenkaan on kyse. Mutta koska asia oli heitetty ilmoille, en uskaltanut olla niitäkään arvoja mittauttamatta. Selvisi, että Emman T4-hormonin määrä on alhainen, jopa hieman alle viitearvon (Emmalla 16,5 nmol/l, rajat 17-53 nmol/l). Mutta koska TSH:n määrä (0,28 nmol/l) oli nätisti rajoissa (0-0,5 nmol/l) ja T4/TSH-suhde oikein hyvä (Emmalla 58,9, tulisi olla > 30) ei tilanne ole huolestuttava. Eli Emman T4-arvo ei varmaankaan ole noinkin iso siitä syystä, että aivolisäke tuottaa paljon TSH:a piiskaten sillä kilpirauhasta tuottamaan lisää T4:sta. Vaan alhainen arvo lienee Emmalle riittävä. Mutta pidetään asia mielessä, seurataan koiraa ja viedään tarvittaessa kontrolliin.

Sain taas Juhalta kuvia kotoa. Miten ihmeessä se tuon oikein tekee?

Ei ainakaan alahampailla? :D

Ne pienet asiat

Emma on jo pitemmän aikaa saattanut välillä kieltäytyä lenkkeilystä kokonaan. Onhan se aina ollut vähän laiskanpuoleinen, mutta syksyllä mukaan tuli kaikilla neljällä tassulla vastaan haraaminen. Näissä tilanteissa oon ensin yrittänyt houkutella sitä mukaan, mutta jos se ei ole onnistunut, niin olen antanut periksi ja vienyt sen kotiin. Ihan alussa vastaan panemiseen liittyi pissalla käynnin jälkeinen raivokas takapuolen nuoleminen, jonka jälkeen Emmaa ei enää saanut liikkeelle. Mutta aina nämä jutut eivät kulkeneet käsi kädessä ja tuo nuolemisjuttu jäi kokonaan pois aika pian. Lisäksi minun ollessa Kuopiossa Juha on alkanut ilmoitella Emman öisistä retkistä juomakupille ja/tai pihalle pissalle. Mutta näitäkään ei ole ollut mitenkään jatkuvasti, tosin välillä useampana yönä peräkkäin, mutta sitten on taas voinut mennä pitkiäkin pätkiä ilman heräämisiä. Eikä pissaaminen tai juominen muuten ole lisääntynyt. Ainoastaan parina aamuna olen pistänyt merkille, että Emma pissaakin yhden kerran sijasta kolmesti. Mutta tämäkin tosiaan hyvin harvoin.

Olen käyttänyt Emman pari vuotta sitten veteraanikoiran lääkärintarkistuksessa ja nyt alkoi tuntua, että voisi olla aika uudelle tsekkaukselle. Pissan pH oli korkea (8, kun pitäisi olla korkeintaan 7 luokkaa) ja siinä oli kiteitä. Eläinlääkärin tunnustellessa virtsarakon seutua Emma ihan vinkaisi. Tänään sain tekstiviestin, että viljelyssä kasvaa bakteereita ja antibioottikuuri tulee aloittaa eläinlääkärin ohjeen mukaan. No minähän en aivan tuohon viestiin tyytynyt, vaan soitin kysyäkseni tarkempia tietoja. Kasvu vaikutti (pesäkkeiden värin perusteella?) E. coli:lta, mutta pesäkkeitä oli vain 5 isoa ja joitain pienempiä, mikä ei ole paljon. Sekakasvua ei ollut, vaan tosiaan pelkästään se koli.

Oireiden perusteella en kyllä osannut ajatella tulehdusta. Kun eipä niitä kovin kummoisia oireita ole edes ollut. Hyvähän se nyt jälkikäteen on laskeskella yhteen 1+1. Kun noilla molemmilla koirilla pentuna oli oikein virtsatieinfektiokierre, oli mun mielestä vaan rahastusta kuskata kontrollinäytettä analysoitavaksi, kun kyllähän sen nyt oireiden poistumisesta huomas, että kuuri tehoaa. Vaan nyt ite sanoin haluavani kontrollinäytteen, koska eipä mulla muuten kyllä tule olemaan kummoista käsitystä, että onko koira parantunut vai ei. Mahtaako muuten vanhenevilla/vanhoilla koirilla olla myös kroonisia virtsatieinfektioita, samaan tapaan kuin vanhoilla mummoilla...?

Emma oli eläinlääkärissä erittäin reipas. Mun mielestä on käsittämätöntä, että juuri Emma on minun koirista se, joka innolla juoksee eläinlääkäriaseman ovesta sisään ja on siellä melkein kuin kotonaan (pientä läähätystä lukuunottamatta). Ringa puolestaan on koko ajan sitä mieltä, että tää oli nyt kyllä tässä, ei kun menoksi. Vaikka Emma oli niin hienosti, niin ei saatu ite valita tassusidettä (vai mikä tuo nyt on) ;) Vaan on tää eläinlääkärin valkkaamakin ihan hieno!

Tarkimmat nyt tietty oivaltaa, että verinäytekin otettiin. Maksa- ja munuaisarvot oli OK, mutta valitettavasti verisoluista ei saatu mitään tietoa, kun analysaattori oli rikki. Saan viedä koiran uuteen verikokeeseen ilman mitään muita maksuja (paitsi tietty analyysin hinta), jos se koetaan vielä tarpeelliseksi. Mutta syödään nyt se antibioottikuuri ensin ja katotaan poistuuko (olemattomat) oireet.

Leikitään, leikitään!

EVVK :D

Jotain uutta...

...jotain vanhaa, jotain sinistä:

Ringa on pistänyt vihreän pallon jo palasiksi, joten Juha osti tilalle kaksi uutta valkoista palloa. Meillä ei koirille joululahjoja juuri ostella, mutta olkoot nää nyt sellaset, kun ne ostettiin ehkä päivää ennen joulua.

En pidä Ringaa kovin välkkynä koirana, kun ei se ymmärrä edes puhetta ;) Ei se tajua mitä on pallo tai ruoka tai nälkä. Eikä se oikein osaa aukoa ovia kuonolla tai tassulla. Mutta aivan kuin se olisi keksinyt (omasta mielestään) tosi mahtavan leikin. Aivan kuin tahallaan se vierittää yhden pallon sohvan alle ja sen jälkeen mikään muu lattialla oleva pallo ei kelpaa, vaan se on saatava just se sieltä sohvan alta. Tämä saattaa toistua useita kertoja, yleensä niin, että se on Juha joka niitä palloja sille sohvan alta hakee. Kiva kun niillä on yhteinen leikki :D

Turhanpäivänen DAP

Vai mikä Adaptil se nykyään on. Oon viime vuosien aikana aina laittanut haihduttimen seinään pari viikkoa ennen vuoden vaihtumista toivoen, että se vähän rauhottaisi Emmaa. Nyt unohdin. Tai muistin liian myöhään. Emma oli paukkeen aikana välillä lievästi rauhaton, aivan samalla tavalla kuin aikaisempinakin vuosina. Eli tästä voimme todeta, että haihdutin ei meillä toimi(?).