Keppihautomo

Alkoi taas Emman henki haista siihen malliin, että kurkkasin sen suuhun oikein kunnolla. Ja siellähän se taas oli, ihan takahampaiden välissä pikkutikku käymistilassa. Hyh! Onneksi sattui olemaan puutarhahanskat kädessä, kun keppiä irrotin, olis muuten se kamala haju jäänyt sormiin. Aika ikävästi oli tikku raapinut limakalvot verille. Vaan eipä se näyttänyt nytkään tuota koiraa haittaavan. Kummasti näitä on nyt sattunut kaksi ihan peräperää, kun ensimmäisten melkein yhdeksän vuoden aikana ei kertaakaan.

Doupattu

Olin ilmoittanut Ringan ihan viralliseen tokokokeeseen melkein kolmen vuoden tauon jälkeen (edelleen tosin jätettäis se paikallaolo tekemättä...) ja melkein jopa innoissani olin sinne menossa. Koe on tänään ja hoksasinpas yhtäkkiä tarkastaa Kennelliiton antidopingsäännöt. Muistin sitten Rimadylin varoajan väärin. Olin sitä kysynyt ohimennen muiltakin ja hekin muistelivat, että varoaika olisi 7 vrk. No ei ole, vaan 28. Voi pahus. Tyhmästä päästä saa kärsiä. Vaan onni onnettomuudessa, olisiko tässä sysäys vähän järjestelmällisemmälle tokotreenille? Jos vaikka alkais tosissaan reenata taas sitä paikallaoloakin...?

TARKENNUS: Tyhmyytenä en tietystikään pidä kipulääkkeen antamista, vaan sitä, että en tarkistanut varoaikaa ilmoittautuessani kokeeseen.

Onnistunut kenraali

Ringa teki loistavan tokotreenin eilen :) Kaksi seuraamista, liikkestä maahanmeno, luoksteulo ja liikkeestä seisominen ja palkka vasta kaikkien liikkeiden päätteeksi. Joskus minusta kyllä tuntuu, että ei tuo koira mitään palkkaa tarviskaan, kunhan tungen niitä nameja sen suuhun. Taitaa olla onnellisimmillaan ihan kun vaan saa tehdä jotain :)

Treenitauko tekee hyvää

Pitkän talven varalle oli monta suunnitelmaa. 1) Hiotaan Ringan luovutukset kuntoon, 2) Treenataan vientiä siten, että vastaanottaja seisoo hangessa ja 3) Ostan pätkän köyttä ja opetan Ringan vetämään köyteen sidottua taakkaa. Talvi vaan on niin lyhyt :( Ehdin treenata kohtaa 1, vieläkin luovutukset on turhan herkkiä, mutta parempaan suuntaan päästiin kyllä. Vedestä Ringa tosin edelleen tuo yhden pudotuksen taktiikalla (ravistus). Vientiä treenattiin kerran suunnitellulla tavalla, köyttä en ostanut.

Tänään vepetreeneissä oli sitten sitä vientiä. Se onnistui hyvin maalla, mutta veteen päin meinasi ensin olla entisiä ongelmia, ts. paketti levisi. Mutta pikkuisen harjoitusta helpottamalla Ringa muisti taas mitä piti tehdä ja lopulta viennit sujuivat yllättävänkin hyvin. Uintimatkaakin oli muutama metri :) Veneestä piti vielä näyttää palkka, eikä rannalta saanut mennä kehumaan. Mutta selvästi talven aikana parantunut suoritus! :D Lopuksi otettiin vielä veneestä hyppy. Pyysin veneen siten, että poiju jää Ringan ja minun väliin, tai ainakin siten, että Ringa joutuu uimaan läheltä poijua. Tämä siksi, että ensimmäisestä vientiyrityksestä Ringa meinasin karata poijulle. Sain sen yllättäen kääntymään takaisin, mutta aika paljon ääntä se vaati... Hypyssä vene ajautui mielestäni vähän turhan kauas poijusta, mutta Ringapa ajautui itse vielä kauemmaksi :D Poijusta on sen verran sille huudettu, että nyt vaan vilkaisi sitä, ja ilmeisesti koki järkevimmäksi kiertää vähän kauempaa :) (ilman, että mun siis tarvi tällä kertaa huutaa yhtään).

Lepopäivä 3: nyt palaa pinna

Ontumispäivänä Ringa oli tosi rauhallinen, liekö ollut jalka niin kipeä tai sitten normaali päivärytmi kotiväen työpäivineen auttoi asiaa. Seuraavana päivänä (helatorstai), kun ontumista ei enää havaittu ja emäntäkin oli osan  päivästä kotona, alkoi koiraparka kulkea jo vähän pitkin seiniä. Siihen ei tuntunut auttavan edes lyhkäiset tokotreenit. Tänään on sitten koko porukka ollut kotona ja Ringalla meinaa loppua kärsivällisyys. Pahus kun ei edes takapihalle pääse! Remmissä tehdään ihan ihme loikkia ja kouhotetaan eteenpäin. Ontuminen on edelleen pois, mutta kipulääkettä se on vielä saanut. Huomenna kipulääke pois ja alkuviikosta sitten tilanteen mukaan lisää lenkkiä. Ei voi kun toivoa, että ontuminen ei palaa. Eihän tuota kattele erkkikään.

Johan tässä vuosi melkein menikin

Ilman ontumisia. Viimeksi ontui Emma, nyt se on sitten Ringan vuoro. Enkä tosiaankaan tiedä, mistä tämä johtuu. Aamulla lähdettiin ulos ihan normaalisti ja kesken meidän lyhyen aamulenkin (remmissä alle 10 min) Ringa muuttui ihan yhtäkkiä lähes kolmijalkaiseksi. Ensin luulin, että tassunpohjasta löytyy havunneulanen tai joku vastaava, ontuminen kun näytti ihan samalta kuin joskus kun noin käy. Mutta ei siellä mitään ollut. Ei kummassakaan tassussa, sillä ulkona ronkin ensin väärän tassun, sisällä vasta tajusin, että kyseessä onkin oikea, ei vasen. Ontuminen näyttää hyvin samalta kuin vuosi sitten (osa 1 ja osa 2). Annoin Ringalle heti kipulääkkeen, mutta ontuminen jatkui työpäivän jälkeen, selvästi lievempänä tosin. Annoin toisen puolikkaan kipulääkkeestä ja sen jälkeen ontuminen näyttäisi loppuneen. Jätettiin toko väliin tältä päivältä, levätään nyt kunnolla pari päivää ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan.

Sellanen tuli mieleen, että jos tämä ontuminen olisi alkanut tiistaina, olisin melkein voinut syyttää itseäni. Maanantaina vepetreeneissä Ringa oli aivan intoa täynnä ja se steppasi tuttuun tapaan etusillaan. Ainakin kolme kertaa se sai stepattua juuri etutassunsa minun vaelluskengän alle. Kertaakaan en polkenut kunnolla sen varpaille, mutta aina minä tunsin, että sinne se tassu taas alle jäi. Lopputreeneistä Ringa istui minun vieressä aivan innoissaan ja roikotti etujalkaansa ilmassa. Silloin jo sanoin Hennalle, että voisi luulla, että sillä on jalka kipeä. Mutta päättelin kuitenkin, että se oli vaan sitä innokkuutta, Ringa on ennenkin mm. seuraamisen yhteydessä hyppinyt minun puoleinen (eli siis se oikea) etujalka ylhäällä ihan pelkkää innostuneisuuttaan. Mutta jos minä sen varpaille talloin, niin miksi ontumista ei olisi ollut jo tiistaina?