Syrjähyppy

Kävin eilen vieraissa. Vaan ei kyllä minusta olis uroskoiran omistajaksi. Miten ihmeessä ne voi kusta koko ajan?! ;)

Hammasta

Oltiin Ringan kanssa kaksistaan iltalenkillä joku päivä takaperin. Kävelin ihan rauhassa kuulokkeet korvilla asutusalueen keskellä. Ringa meinasi jäädä pissalle lähelle yhtä postilaatikkoa ja pyysin sen siitä pois, kun ajattelin, että ei talon väki tykkää. Seuraavaksi pissapaikkaa haettiin tien vierestä hoidetulta nurmialueelta yhden talon pensasaidan läheltä. Huomasin, kun pihalla ollut mies lähti tulemaan meitä kohti huutaen jotain. Ja seuraavaksi huomasin miehen edellä suoraviivaisesti meitä kohti ryntäävän koiran. Olen minä ennenkin nähnyt koiran tulevan kohti epämiellyttävällä tavalla, mutta yleensä se on ollut vähän sellaista kyselevää, että kukahan tuo toinen mahtaa olla. Joskus on voinut tulla vähän rähinääkin. Mutta tämä koira ei tullut kysellen. Se oikeasti syöksyi täysillä ja suoraan meitä kohti koko hammaskalusto esillä.

Ehdin sekunnin verran harkita Ringan kaappaamista syliin (alan ymmärtää pikkukoirien omistajia...), mutta onneksi se jäi tekemättä, kun on tuo selkäkin viime aikoina taas vähän oikutellut. Mitään muuta en sitten ehtinytkään ajatella, siirsin Ringaa hihnalla kauemmaksi ja aloin karjua vieraalle koiralle. Samalla poljin koiran puoleisella jalalla maata ja huidoin vähän kohti. Potkaista en halunnut, enkä edes uskaltanut, mutta jos tilanne ei olisi muuten ratkennut, olisin varmaan tehnyt senkin. Jossain vaiheessa tunsin jotain jalassani ja ehdin jo kuvitella koiran roikkuvan seuraavaksi pohkeessani. Minun olemukseni sai koiran onneksi lopulta perääntymään meistä noin metrin päähän, josta paikalle vihdoin ehtinyt mies sai omansa poimittua talteen. 

Olinhan minä vihainen! Ei voi mitään, tuommoisessa tilanteessa säikähdys kyllä sanelee käyttäytymisen. Mies pyyteli anteeksi ja sanoi minun olevan oikeassa, että koiran olisi pitänyt olla kiinni. Annoin miehen kuulla mielipiteeni sen verran isoon ääneen, että kahden talon päässä oleva naapurikin kuuli tilanteen. Valitettavasti hän ei tuntunut olevan ollenkaan yllättynyt, mikä lie kulmakunnan kauhu tuo koira. Onneksi tilanteessa ei kuitenkaan sattunut mitään, koiran hampaat eivät tehneet minunkaan jalkaan pientä punoittavaa jälkeä kummempaa. Ringa ei tuntunut tajuavan koko tilannetta, ainakaan jälkeenpäin. En ollenkaan osaa sanoa miten se reagoi koiran ollessa meidän lähellä, koska kaikki huomioni kiinnittyi kyllä siihen toiseen.

Seuraavana yönä uneksin taas tavalla, joka aikanaan johti sukanpitokieltoon. Totesin Juhalle, että on se pe***le, kun ensin meinaa purra vieras koira, nyt oma :D Pystyn nauramaan tälle, koska vuosien mittaan Ringa on muutunut tuota linkin juttua rennommaksi sukkiensa (mun sukkien) kanssa ja lisäksi jos näitä juttuja joskus sattuu, niin kyllä se aina on siihen sukkaan tarrannu, eikä mun käteen. Toivottavasti nämä ei ole niitä kuuluisia viimeisiä sanoja.

Rakkaudella koirilleni

Tikulla silmään

Päivitin blogiin uusia sivuja vanhoista jutuista. Tuosta ylempää löytyy nyt linkit Ringan touhunurkkaan ja Ringan kasvu -sivulle. Vanhoja hyviä aikoja ja vanhoja aikoja :D Mutta kuitenkin hetkiä, joita ei halua (tai voi...) unohtaa.

Hyvää Joulua!

Emäntä oli tänä vuonna laiska, eikä saanut otettua koirista uutta joulukorttikuvaa. Näinpä toivottelemme kaikille Hyvää Joulua viime vuodesta tutulla kuvalla. Tekstin sentään jaksoin muokata :D

Mihin tarvitaan kahta koiraa?

Otsikon kysymys on tuttu, joskin sitä ei (onneksi...) ole minulle esitetty. Taannoin löysin kysymykseen kuitenkin asiallisen vastauksen. Itse asiassa koiria ei tarvita kahta, vaan vähintään kolme: Jos koiria on vain yksi ja se kuolee, jää ihminen yksin. Jos koiria on kaksi ja toinen kuolee, jää toinen koirista yksin. Mutta jos koiria on kolme ja yksi kuolee, niin kukaan ei jää yksin :)

Painavaa asiaa

Tunnistan itseni (ja koirani) tästä Pipan kirjoituksesta monestakin kohtaa.

Pomppa

Ringa on aina ollut vähän kylmänarka, se alkaa todella helposti nostella tassujaan, kun taas Emma mennä porskuttaa melko kovillakin pakkasilla juuri mistään välittämättä. Viime talvena (jostain syystä...) aloin miettiä takin hankkimista Ringalle, mutta se aina vaan jäi, eikä talvikaan sitten ikuisuuksia kestänyt, vaikka jossain välissä sitäkin jo epäilin. Uusi talvi näyttää vaan jatkavan siitä, mihin entinen jäi ja kun pakkasen ollessa -16 Ringa meinasi olla kolmijalkainen, totesin, että nyt se takki on ostettava. Mietin kolmen vaihtoehdon väliltä; BOT, Pomppa tai Hurtta. Pomppa oli mulle aivan uusi tuttavuus, mutta sitä kovasti kehutaan. Hurtta jäi heti alun jälkeen laskuista pois ja BOT:n hylkäsin, koska aloin ajatella, että onko se sittenkään niin kätevä lenkkeilykäytössä. Lähinnä sitä takaosan mallia mietin.

Pompan sitten lopulta tilasin. Tilaus uhkasi vaan viivästyä kovan kysynnän ja Messarin vuoksi ja toimitusta lupailtiin viikolle 50. Perjantaina kattelin sääennusteita ja harmittelin, että takki ei ole vielä tullut. Viime talvikin pärjättiin jotenkuten, niin tottahan se nyt on heti saatava kun sellaisen on päättänyt hankkia ;) Kotona postilaatikossa odotti kuitenkin iloinen yllätys: postin pakettikortti. Pomppa oli saapunut :) Koskaan ennen en ole koiriani vaatettanut, mitä nyt Ringa on viime aikoina toisinaan käyttänyt BOT:n verkkoloimea. Joten hirveästi kokemusta takeista ei ole, mutta voin vaan olla tyytyväinen, että valitsin ensimmäiseksi juuri Pompan. Se vaikuttaa just niin hyvältä kuin luvataan :) Takki on testattu myös maasto-olosuhteissa ja hyvin se pysyy päällä Ringan viilettäessä pitkin metsää. Ja sujuis se päällä leikkiminenkin, sen olen vaan tylsänä kieltänyt. En yleensäkään voi ymmärtää, että miten jotkut antavat koiriensa leikkiä varusteet (esim. valjaat) päällä. Minä nään vaan kauhukuvia siitä, kuinka koiran jalka tarttuu kesken leikin johonkin mutkaan. Toisekseen, eipä tuo olis kovin kiva, jos uusi hieno takki saman tien repeäisi, Emma(kin) kun kyllä osaa käyttää hampaitaan ja leikit on välillä aika rajuja.

Mikä parasta, minusta Ringa näyttää viihtyvän takissaan :) Tai ainakaan se ei sitä haittaa. Ja varmasti tekee hyvää selällekin pysyä lämpimänä näillä keleillä. Ringan Pomppa on peruspomppa ja se tosiaan on niin hyvä, että taidan hommata vielä toisenkin :) En vaan oikein osaa päättää, että olisko se samanlainen Emmalle omaksi, vai sittenkin toppapomppa. Ehkä alan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska Emma on pärjännyt elämänsä 8 ensimmäistä talvea ilman takkia ja jos otan toiseksi paksumman, olisi vähän enemmän valinnan varaa. Sama kokohan noille onneksi menee.

Kylläpä kesti

Ringan luonnetestituloksen päivittyminen tietokantaan! Mutta nyt se on siellä :) Alkuun kävin melkein joka päivä katsomassa, miksi lie olikin muka niin tärkeää. Mutta niin minä oottelin Emman silmätarkastuslausuntoakin, vaikka se vähän ikävempää luettavaa olikin. On se vaan hyvä tuo tietokanta, niin on tulokset esillä muuallakin kuin pelkästään täällä omassa blogissa :) Ja kun kerran koiran tietojen päivittyminen niin mukavalta tuntuu, niin pitäisköhän tässä alkaa miettiä, että miten sinne saisi niitä uusia tietoja vähän useammin ;)

Kuvapuutos

Innostuin värkkäämään koirille uuden blogin - vanhoilla kuvilla. Ei juma, että multa ei löydy parempia kuvia omista koirista! Emman kuva sentään on tältä vuodelta, muut kuvat Pyhän reissulta kahden vuoden takaa. Sitä vaille, että en Ringasta laittanut sen 1-vuotiskuvaa, kun ei oikeasti parempaakaan ole! Onneksi sain yhdestä yhteiskuvasta näppärästi otettua Ringan erilleen. Nyt on pakko (yrittää) ryhdistäytyä. (Moneskohan kerta...?)