Tehtiin metsälenkki vältellen sitä paikkaa, jossa koirat viikko sitten sotkivat itsensä. Vaan enhän minä muistanut ollenkaan, että Ringa kävi silloin räpimässä vielä toisessakin paikassa. Tämä on oikeasti mainitsemisen arvoinen asia siitä syystä, että Ringa ei yleensä koskaan muista mitään metsästä löytämiään ihania juttuja enää seuraavalla kerralla, toisin kuin Emma, joka saattaa johonkin sontakohtaan rynnätä vielä kuukausienkin perästä. Nyt Ringa otti ja lähti lutraamaan jo kymmeniä metrejä ennen tuota rapapaikkaa. Mikä ihme pakkomielle sillä on tuohon naaman upotukseen?! Vaan ei kait sille voi kuin nauraa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti