Ilman ontumisia. Viimeksi ontui Emma, nyt se on sitten Ringan vuoro. Enkä tosiaankaan tiedä, mistä tämä johtuu. Aamulla lähdettiin ulos ihan normaalisti ja kesken meidän lyhyen aamulenkin (remmissä alle 10 min) Ringa muuttui ihan yhtäkkiä lähes kolmijalkaiseksi. Ensin luulin, että tassunpohjasta löytyy havunneulanen tai joku vastaava, ontuminen kun näytti ihan samalta kuin joskus kun noin käy. Mutta ei siellä mitään ollut. Ei kummassakaan tassussa, sillä ulkona ronkin ensin väärän tassun, sisällä vasta tajusin, että kyseessä onkin oikea, ei vasen. Ontuminen näyttää hyvin samalta kuin vuosi sitten (osa 1 ja osa 2). Annoin Ringalle heti kipulääkkeen, mutta ontuminen jatkui työpäivän jälkeen, selvästi lievempänä tosin. Annoin toisen puolikkaan kipulääkkeestä ja sen jälkeen ontuminen näyttäisi loppuneen. Jätettiin toko väliin tältä päivältä, levätään nyt kunnolla pari päivää ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan.
Sellanen tuli mieleen, että jos tämä ontuminen olisi alkanut tiistaina, olisin melkein voinut syyttää itseäni. Maanantaina vepetreeneissä Ringa oli aivan intoa täynnä ja se steppasi tuttuun tapaan etusillaan. Ainakin kolme kertaa se sai stepattua juuri etutassunsa minun vaelluskengän alle. Kertaakaan en polkenut kunnolla sen varpaille, mutta aina minä tunsin, että sinne se tassu taas alle jäi. Lopputreeneistä Ringa istui minun vieressä aivan innoissaan ja roikotti etujalkaansa ilmassa. Silloin jo sanoin Hennalle, että voisi luulla, että sillä on jalka kipeä. Mutta päättelin kuitenkin, että se oli vaan sitä innokkuutta, Ringa on ennenkin mm. seuraamisen yhteydessä hyppinyt minun puoleinen (eli siis se oikea) etujalka ylhäällä ihan pelkkää innostuneisuuttaan. Mutta jos minä sen varpaille talloin, niin miksi ontumista ei olisi ollut jo tiistaina?
Sellanen tuli mieleen, että jos tämä ontuminen olisi alkanut tiistaina, olisin melkein voinut syyttää itseäni. Maanantaina vepetreeneissä Ringa oli aivan intoa täynnä ja se steppasi tuttuun tapaan etusillaan. Ainakin kolme kertaa se sai stepattua juuri etutassunsa minun vaelluskengän alle. Kertaakaan en polkenut kunnolla sen varpaille, mutta aina minä tunsin, että sinne se tassu taas alle jäi. Lopputreeneistä Ringa istui minun vieressä aivan innoissaan ja roikotti etujalkaansa ilmassa. Silloin jo sanoin Hennalle, että voisi luulla, että sillä on jalka kipeä. Mutta päättelin kuitenkin, että se oli vaan sitä innokkuutta, Ringa on ennenkin mm. seuraamisen yhteydessä hyppinyt minun puoleinen (eli siis se oikea) etujalka ylhäällä ihan pelkkää innostuneisuuttaan. Mutta jos minä sen varpaille talloin, niin miksi ontumista ei olisi ollut jo tiistaina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti