Alkoi taas Emman henki haista siihen malliin, että kurkkasin sen suuhun oikein kunnolla. Ja siellähän se taas oli, ihan takahampaiden välissä pikkutikku käymistilassa. Hyh! Onneksi sattui olemaan puutarhahanskat kädessä, kun keppiä irrotin, olis muuten se kamala haju jäänyt sormiin. Aika ikävästi oli tikku raapinut limakalvot verille. Vaan eipä se näyttänyt nytkään tuota koiraa haittaavan. Kummasti näitä on nyt sattunut kaksi ihan peräperää, kun ensimmäisten melkein yhdeksän vuoden aikana ei kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti