Koirien tylsä Lapin loma

Tänä vuonna kesälomareissu suuntautui Muonioon. Suunnitelmissa oli kävellä koirien kanssa jotain helpompia ja lyhyempiä reittejä ja käydä sitten itse muutamalla tunturilla. Menomatkalla pysähdyttiin katsastamaan Pakasaivo.

Pakasaivolla

Pakasaivo

Kävelyä Pakasaivolla tuli jotain satoja metrejä ja jonkin verran portaita ja pientä kivikkoa. En todellakaan pitänyt sitä mitenkään liian rasittavana koirille. Ja niin vaan Ringa illalla ontui. Kyllähän sen etujalat kävivät siellä kuin Singerin neulat, mutta ei, en voi uskoa. Ontuminen näytti ikävästi nivelrikolta, koska se aina helpotti liikkeelle lähdön jälkeen. Siksi oli vähän vaikea saada selvää, että kumpaa etujalkaa Ringa ontuu, mutta kyllä minä aika varma olen, että tällä kertaa se oli vasen. Sitä Ringa ontui jokunen vuosi sitten, ja siitähän se pieni muutos kyynärnivelestä löytyikin. Kesäkuun alussa tapahtunut ontuminen näytti ihan eriltä (ja oli mielestäni oikea jalka). Nyt särkylääkkeet auttoivat, enkä illan jälkeen nähnyt enää ontumista. Tokihan koirat pistettiin kevyelle liikunnalle ja ne suunnitellut reitit vaihtuivat mökin lähistöllä tapahtuvaan tasamaakävelyyn. Tai sitten ajettiin autolla kauemmaksi ja ulkoiltiin siellä vähän. Näin käytiin mm. Äijäkoskella ja kotimatkalla Ruoppakönkäällä.

Äijäkoski

Ruoppaköngäs

Lisäksi isäntäväki kävi tutustumassa Harrinivan rekikoirakeskukseen, jossa on tällä hetkellä n. 400 koiraa. Pääosa koirista on siperianhuskyja, mutta jonkin verran on myös alaskanhuskyja, joka ei ole mikään rekisteröity koirarotu vaan sekoitus monentyyppisistä koirista. Kaikki koirat olivat ystävällisiä ja niitä sai silitellä. Sopivan ikäisiä pentuja oikein "piti" ottaa syliin. Ei se kyllä mua haitannu ;) Harmi vaan, että tuolloin satoi vettä tosi paljon, joten kuvia tuli otettua tosi vähän. Ja koiratkin olivat pitkälti omissa kopeissaan. Tosin oli ne sen verran uteliaita, että tulivat aina vilkaisemaan meitä, kun pysähdyttiin häkin ulkopuolelle.

Harrinivan rekikoirakeskus

Pikkuisella jännittää

Ringan ontuminen kyllä ketuttaa vähän. Koska liikunta ei ole ollut viime aikoina mitenkään raskasta, uskoisin, että joko se oli jotain muuta (kolahdus jonnekin, kun oli niin innoissaan tms) tai sitten se oli erinäisten asioiden yhteisvaikutusta. En ole esimerkiksi yli kuukauteen syöttänyt koirille mitään nivelaineita. Tämä siitä syystä, että kun edellinen satsi loppui, en saanut heti hankittua uutta. Uuden Cartivet-jauheen tilasin samasta paikasta mistä aina ennenkin kesäkuun lopulla (Tervekoira.com), mutta en ole sitä tähän päivään mennessä saanut. En tiedä, missä vika, en ole kysellyt  (onneksi en ole maksanutkaan sitä vielä). En kuitenkaan ostanut/tilannut uutta mistään, koska aina ajattelin, että josko se nyt kohta tulis. Eipä näy. Lomalle lähtiessä kävin hakemassa tabletit kaupasta ja aloin syöttämään niitä siis samana iltana, kun ontuminen todettiin. Turha lienee sanoa, että jatkossa en tule pitämään näin pitkää taukoa...

Vaan kummasti se on oma suhtautuminen näihin ontumisiin muuttunut. Ennen se tuntui ihan kamalalta ja kaikin keinoin yritti välttää liikuntaa, mikä aiheuttaa ontumisen. Tokihan nytkin tilannetta seurataan ja liikuntaa tarpeen vaatiessa kevennetään, mutta kyllä Ringa tänään pääsi jo kotipihaan puuhastelemaan. Se ei ole saanut kipulääkettä enää muutamaan päivään ja remmilenkit pidennettiin heti ei nyt normaalimittoihin, mutta sellaiseksi hellepäivään sopivaksi (hah mikä kuvaus, tuskin kukaan tietää minkä mittaisia lenkkejä meillä nyt siis tehdään :D). Jos ontuminen palaa, niin sitten todetaan, että tää oli liikaa. Ja jos se näyttää edelleen nivelrikolta, niin hommataan Cartrophenit ja jatketaan toivottavasti normaalia elämään mahdollisimman pian. Tokihan se vähän mietityttää, että jos tää nyt nivelrikon oireita on, niin mitä nivelessä on tapahtunut näiden muutamien vuosien aikana. Emma kun ei ontunut jalkaansa vuosikausiin sen jälkeen, kun pieni muutos sen kyynärpäässä havaittiin. Mutta yksilöitähän nuo ovat. Jos koira ontuu sen oman kuolavanan kietouduttua etujalan ympärille, niin eihän sen muutoksen nivelessä tarvi välttämättä mikään mammuttimainen olla, että se sitä välillä linkuttaa :D Emmalla muuten tais tulla vuosi täyteen ilman ontumisia ja ilman Cartrophenia :) Sen tilanne näyttää ainakin oikein hyvältä :)