Ringan parhaat ja pahimmat puolet

Ja molemmat esillä moneen kertaan kolmen tunnin sisään. Perjantaina osallistuttiin Marja-Leena Hiturin pitämään tokokoulutukseen, jossa Ringa tosiaan pisti parastaan ja pahintaan. Se on nyt viime aikoina treeneissä ollut välillä vähän poissaoleva = ei niin hyvin kontaktissa, mikä tietty näkyy yhteistyössä. Ja Ringan kohdalla se näkyy yleensä karkaamisena ohjaajan lapasesta. Treenit aloitettiin ihan helpolla jutulla, eli perusasennolla. Ringa teki muutamia loistavia sivulletuloja, mutta koko ajan sen piti vilkuilla ympärilleen ja seurata ryhmän 4 muun koiran toimia. Toistoja piti tehdä useita ja loppua kohti alkoi homma herpaantua ja niinhän se karkasi minulta ekan kerran. Olin kyllä yrittänyt pitää sitä kiinni, mutta hihna on välillä vähän hankala koiran kiertäessä takakautta sivulle, joten hihnan toinen pää ei aina ollut mulla kädessä. Ringa kävi katsastamassa jonkun maahan jätetyn hihnan, vei yhden koiran lelun ja tuli sitten takaisin luokseni. Odotin jäätäviä kommentteja, mutta en saanut. Seuraavana liikkeenä oli maahanmeno. Sen Ringa osaa :) Kouluttajalla ei mitään moittimista, kehuja vaan tuli nopeista ja oikeanlaisista suorituksista.

Maahanmenon jälkeen tehtiin paikallaoloa, jonka onnistumisen varmistin jättämällä hihnan Ringan kaulaan. Se on enemmänkin mulle itelle semmoinen turvaköysi, jonka avulla luotan liikkeen onnistumiseen paremmin. Kaikki sujui hyvin jonnekin minuuttiin asti, jonka jälkeen Ringa alkoi enenevässä määrin kiinnostuneena katsella rivin toiseen päähän, jossa yhden koirakon ongelmiin puututtiin vähän enemmän. Tässä vaiheessa katsoin viisaimmaksi palata palkkaamaan ja vapauttamaan sen. Ihan hyvä suoritus siis. Kun yhteistreeni tältä osin oli ohi, pyysin kouluttajalta vähän lisäneuvoja paikallaoloharjoituksiin ja kerroin, mitä ongelmat ovat aikaisemmin olleet. Hetken juteltuamme hän käski tehdä treenin pallon avulla, koska koira kerran on pallohullu. Ei se ollut ensimmäinen kouluttaja joka näin neuvoi, eikä ensimmäinen kerta kun meinasin tyrmätä koko homman mahdottomana :D Muistin kyllä sitten, että suostuin minä sitä tekemään aikaisemminkin. Ja näin tehtiin. Sen verran pyysin, että kouluttaja jäisi seisomaan lähelle palloa, että Ringa ei vaan pääse varastamaan. No ei se edes yrittänyt :) On se jonkin verran aivan selvästi kasvanut henkisesti :)

Paikallaolotreeni

Odotettu vapautus

Tämän jälkeen vaihdettiin yksilösuorituksiin, mikä jo helpotti Ringan keskittymistä. Lisäksi yksilösuoritus sattui olemaan seuraaminen, mitä Ringa rakastaa, minkä se osaa ja mitä minä tykkään sen kanssa tehdä :) Ensin piti näyttää omaa tahtia miten liike sujuu. Koska hommasta ei ollut mitään sanomista, minua pyydettiin näyttämään sivuaskelia. Vasemmalle ne sujuu hyvin, oikealle vaatii vielä auttamista. Seuraavaksi käännöksiä juosten, mitä ei todellakaan olla paljon tehty. Tämän jälkeen kouluttaja totesi, että lopetetaan tähän, mitä sitä turhaa hakemaan virheitä/puutteita, kun ei niitä kerran ole :) Tämmöisinä hetkinä minä niiiiiin tykkään tokotreeneistä :D

Yksilötreeniä jatkettiin vapaavalintaisilla liikkeillä, minkä minä skippasin, kun en tiennyt mitä ottaisin... Tarvin nykyään jonkun sanomaan mitä treenaan... Loppuun vielä tehtiin liikkeestä jääviä, luoksetuloa ja seuraamista ryhmässä. Luoksetulot meni pieleen. Nyt muut oli taas liian lähellä ja Ringa pää pyöri kuin tuuliviiri. Yritin varmistaa hihnalla ja nameilla, mutta yhden kerran se taas keksi hihnan maassa ja pääsi livistämään ja meni kärkkymään Teijan kädessä olevaa palloa. Jättävät sujui jotenkin, mutta siinä seuraamisessa kouluttaja totesi hämmästyneenä, että no nythän se taas tekee niin hienosti. Kyllä se tekee, kun se kunnolla osaa. Ne ekat oli ehkä vähän liian vaikeita.

Jollain tauolla juttelin Ringasta vähän enemmän. Sanoin, että paljon on ollut vaikeuksia, enkä ole sitä osannut kouluttaa. En siis enää jaksa hirveän isosti välittää, vaikka se multa välillä karkaakin. Ennen se oli jotenkin enemmän masentavaa. Kouluttaja totesi, että noin signaaliherkkä koira voisi toimia ihan samalla tavalla, vaikka olisin tehnyt sen kanssa asiat aivan toisin. Totesin, että kiitosta vaan, kyllähän tuo vähän lohduttaa, mutta olen jo hyväksynyt sen, että minä en vaan osannut. Ringassa kun ei ole mitään vikaa! ;) Koulutuksen aikana Ringan ollessa pahimmillaan olin huomaavinani hieman arvostelevia katseita kentällä olevien muiden tai muun ihmisen tai ihmisten taholta. Joo ei kaikkien koirat varmaan noin käyttäytyisi. Mutta mulleppa on aivan sama mitä muut ajattelee.

Tämän jutun kuvat otti Maisa ja ne otettiin vasta tänään, kun treenit sujuivat jo enemmän entiseen malliin, vaikka oltiin meille aivan uudella kentällä :)