Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään...

Metsälenkeillä olen seurannut vähän Emman touhuja ja liikkumista ja todennut, että kun se jää jonnekin kuppaamaan, niin se ei enää ota minua ja Ringaa kiinni villisti laukaten vaan ennemmin löntystäen ravaten. Pari päivää sitten jäin odottelemaan Emmaa ja kun se tuli minun kohdalle, silittelin sitä ja juttelin, että etkö enää oikein jaksa. Aivan kuin mulle näyttääkseen Emma otti ja lähti siitä minun käden alta ja ryntäsi lähimpään ojaan. Ja ei muuten puuttunut vauhtia! :D 

Aika pitkään sain pidettyä hyvin luoksetulokäskyä tottelevan Ringan pois ojasta, mutta kun se huonosti luoksetulokäskyä totteleva Emma ei tullut pois sieltä, oli pakko mennä sitä jo hakemaan. Tässä vaiheessa oli aivan mahdotonta enää saada huonosti paikallaolokäskyä totteleva Ringa pidettyä kuivalla maalla (ts. en edes oikeastaan yrittänyt). Ja niin me saatiin taas paljon hymyjä osaksemme loppulenkillä vastaantulevilta koiranulkoiluttajilta...