Hyvää joulua!

Pomppa

Ringa on aina ollut vähän kylmänarka, se alkaa todella helposti nostella tassujaan, kun taas Emma mennä porskuttaa melko kovillakin pakkasilla juuri mistään välittämättä. Viime talvena (jostain syystä...) aloin miettiä takin hankkimista Ringalle, mutta se aina vaan jäi, eikä talvikaan sitten ikuisuuksia kestänyt, vaikka jossain välissä sitäkin jo epäilin. Uusi talvi näyttää vaan jatkavan siitä, mihin entinen jäi ja kun pakkasen ollessa -16 Ringa meinasi olla kolmijalkainen, totesin, että nyt se takki on ostettava. Mietin kolmen vaihtoehdon väliltä; BOT, Pomppa tai Hurtta. Pomppa oli mulle aivan uusi tuttavuus, mutta sitä kovasti kehutaan. Hurtta jäi heti alun jälkeen laskuista pois ja BOT:n hylkäsin, koska aloin ajatella, että onko se sittenkään niin kätevä lenkkeilykäytössä. Lähinnä sitä takaosan mallia mietin.

Pompan sitten lopulta tilasin. Tilaus uhkasi vaan viivästyä kovan kysynnän ja Messarin vuoksi ja toimitusta lupailtiin viikolle 50. Perjantaina kattelin sääennusteita ja harmittelin, että takki ei ole vielä tullut. Viime talvikin pärjättiin jotenkuten, niin tottahan se nyt on heti saatava kun sellaisen on päättänyt hankkia ;) Kotona postilaatikossa odotti kuitenkin iloinen yllätys: postin pakettikortti. Pomppa oli saapunut :) Koskaan ennen en ole koiriani vaatettanut, mitä nyt Ringa on viime aikoina toisinaan käyttänyt BOT:n verkkoloimea. Joten hirveästi kokemusta takeista ei ole, mutta voin vaan olla tyytyväinen, että valitsin ensimmäiseksi juuri Pompan. Se vaikuttaa just niin hyvältä kuin luvataan :) Takki on testattu myös maasto-olosuhteissa ja hyvin se pysyy päällä Ringan viilettäessä pitkin metsää. Ja sujuis se päällä leikkiminenkin, sen olen vaan tylsänä kieltänyt. En yleensäkään voi ymmärtää, että miten jotkut antavat koiriensa leikkiä varusteet (esim. valjaat) päällä. Minä nään vaan kauhukuvia siitä, kuinka koiran jalka tarttuu kesken leikin johonkin mutkaan. Toisekseen, eipä tuo olis kovin kiva, jos uusi hieno takki saman tien repeäisi, Emma(kin) kun kyllä osaa käyttää hampaitaan ja leikit on välillä aika rajuja.

Mikä parasta, minusta Ringa näyttää viihtyvän takissaan :) Tai ainakaan se ei sitä haittaa. Ja varmasti tekee hyvää selällekin pysyä lämpimänä näillä keleillä. Ringan Pomppa on peruspomppa ja se tosiaan on niin hyvä, että taidan hommata vielä toisenkin :) En vaan oikein osaa päättää, että olisko se samanlainen Emmalle omaksi, vai sittenkin toppapomppa. Ehkä alan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska Emma on pärjännyt elämänsä 8 ensimmäistä talvea ilman takkia ja jos otan toiseksi paksumman, olisi vähän enemmän valinnan varaa. Sama kokohan noille onneksi menee.

"Lisää näyttelykoirien showtemperamenttia"

Toivottavasti ei lisää ei-näyttelykoirienkin temperamenttia, sillä tuommoisella mainoslauseella varustettua ruokaa uskalsin mennä Ringalle ostamaan! Ruuan vaihto tuli eteen, kun Ouluun avattiin uusi eläintarvikeliike, jonka asiakkaaksi ajattelin siirtyä. Saa nähdä, palataanko tässä pikavauhtia vanhaan ja tuttuun ruokaan, jonka paras lupaus on ulosteiden hajun väheneminen ;)

Kylläpä kesti

Ringan luonnetestituloksen päivittyminen tietokantaan! Mutta nyt se on siellä :) Alkuun kävin melkein joka päivä katsomassa, miksi lie olikin muka niin tärkeää. Mutta niin minä oottelin Emman silmätarkastuslausuntoakin, vaikka se vähän ikävempää luettavaa olikin. On se vaan hyvä tuo tietokanta, niin on tulokset esillä muuallakin kuin pelkästään täällä omassa blogissa :) Ja kun kerran koiran tietojen päivittyminen niin mukavalta tuntuu, niin pitäisköhän tässä alkaa miettiä, että miten sinne saisi niitä uusia tietoja vähän useammin ;)

Talvi!

No ei se mikään jäljen jättiläinen ole...

Ringa nimittäin. Ehkä se tosiaan on niin, että vaan lahjattomat reenaa ja harjoitus tässäkin lajissa tekisi mestarin. Tai no jos nyt ei ihan mestaria, niin vaikka sitten kisällin? :D

Ringan jäljestys (vai "jäljestys"?) on minulle edelleen vähän mysteeri. Se on todella kiinnostunut, syö makaukset (tapahtunut vain nyt, kun on ollut hirven verta, naudan ostoverellä ei niin selvästi) ja pitää alussa semmoista vauhtia, että hitaampia hirvittää. Hetken päästä tulee mukaan poukkoilu, vauhti ei kyllä taida hidastua, mutta eteneminen tökkii. Jäljestyksen jälkeen minä en enää osaa sanoa, että miten se meni, kun olen koko ajan sählännyt remmin kanssa, yrittänyt pysyä kärryillä jäljen kulkupaikasta ja kirmannut Ringan perässä :D Oikeasti, meni se jäljestys nyt paremmin kuin monesti aikaisemmin :)

Emma pääsi taas purkamaan jäljen. Se yllätti minut melkoisesti osoittamalla kohtalaisen jälkitarkkaa työskentelyä, mitä nyt välillä oli vaan minun&Ringan jäljillä eikä verijäljellä päinkään :D

 

Hennalle kiitos kuvista! :)

Videoita

Sain luonnetestiä varten videokameran lainaan ja tokihan sitä oli pakko muutenkin vähän hyväksikäyttää ;)

Ihan tavallinen hepulikohtaus:

Emma sijaiskärsijänä:

Kierivä veteraani ei sammaloidu :D

Luonnetestivideo

Ringan luonnetesti kolmessa osassa. Kuulemma pätkät voisi yhdistääkin, mutta minä en osaa enkä välitä opetellakaan :D

Kun aikasemmassa luonnetestitekstissä kirjoitin, että en ollut ihan varma, miten testissä tulee käymään, niin kyllä minä kuitenkin sen verran hyvin uskoin koirani tuntevan, että ei se ensimmäisen säikähdyksen jälkeen ole hihna kireällä mihinkään Timbuktuun menossa. Ja oikeassahan minä olin <3.

Emma silmätarkastuksessa

Emman silmät tarkastettiin virallisesti sen ollessa noin 1,5-vuotias ja jo silloin ajattelin, että ne pitäisi tarkistaa kyllä vielä myöhemmin uudestaan. Golden Ringin silmätutkimustalkoot tuli ihan hyvään saumaan ja sain sen myötä varattua Emmalle ajan. Oikeasta silmästä löytyikin kaihi, joka sijaintinsa perusteella ei ole iän mukanaan tuomaa. Lausuntoon merkattiin posterior polaarinen kaihi, joka silmät tarkistaneen eläinlääkärin ja GR:n sivujen mukaan on perinnöllisen harmaakaihin muoto. Emman ikä ja kaihin laajuus huomioon ottaen siitä ei pitäisi kuitenkaan olla Emmalle mitään haittaa tulevaisuudessakaan. En tietystikään ole innoissani kaihista, mutta olen tyytyväinen, että Emma tuli käytettyä uudestaan peilauksessa :) Samalla annettiin vielä verinäyte Hannes Lohen tutkimuksiin, niissä kun ollaan kiinnostuttu tuosta kaihistakin.

Verinäytteen oton yhteydessä tuli eläinlääkärin kanssa käytyä aivan mielenkiintoinen keskustelu geenitestien tärkeydestä ja järkevyydestä. Yhteenvetona keskustelusta voisi sanoa, että tieto aivan varmasti tulee lisäämään tuskaa.

Uusimmassa Golden Ringin lehdessä muuten kerrottiin, että yhdistyksen tarjoamaa tukea on käyttänyt vasta alle 10 kultaisen omistajaa! Uskomatonta. Emman silmätarkastuslausunto kyllä kertoo asian tärkeydestä. Eipä näkynyt kaihia 1,5-vuotiaan koiran silmissä!

Ringa luonnetestissä (SPKL)

Keväällä aloin katsella Ringalle luonnetestipaikkaa ja vasta nyt tärppäsi. Ennen tätä oltiin parhaimmillaan varasijalla 3 ja kannoin puhelinta mukana kuntosalillakin testipaikan toivossa, mutta soittoa ei tullut. Varasija 21 tuli myös tutuksi ja jotain muuta siltä väliltä. Oulun koirakerhon ja Suomen villakoirakerhon järjestämään testiin soitin itse kahdella puhelimella ja Juha yhdellä, mutta läpi ei päässyt. Mutta onneksi kaveri pääsi ja oli saanut ilmoittaa Ringankin. Kiitos Sinille! Tällä viikolla tuli kyllä kutsu toiseenkin luonnetestiin, joten ei se sittenkään ihan mahdotonta ole ;)
 

Itse en luonnetestiä kauhean hyvin tunne, kerran olen ollut katsomassa ja muuten en ole arvosteluun juuri perehtynyt. Ja näin halusin sen säilyttääkin ennen Ringan testiä, jotta minulla ei olisi kauheasti ennakkokuvaa Ringan käyttäytymisestä. Lopputulos oli seuraavanlainen:

1. Toimintakyky: Kohtuullinen +1

2. Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1

3. Puolustushalu: Pieni +1

4. Taisteluhalu: Pieni -1

5. Hermorakenne: Hieman rauhaton +1

6. Temperamentti: Vilkas +3

7. Kovuus: Hieman pehmeä +1

8. Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3

Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++

Yhteensä +140
Tuomarit: Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto

Testistä on jossain vaiheessa toivottavasti videokin tulossa, mutta nyt alkuun täytyy tyytyä muutamaan sanaan ja valokuvaan. Alussa Ringa ei oikein alkanut repimään lelua tuomarin kanssa, se vaan haukkui ja hippaili eessuntaas lelun, lelukassin ja maassa olevan lelun väliä. Juha oli siitä vähän ihmeissään, koska kyllä Ringa kotona repii lelua aivan kunnolla. Mutta minä jotenkin osasin odottaa tätä. Minun kans se siinäkin tilanteessa kyllä repi ihan reippaasti.

Kelkka, haalari, tynnyri ja uhkaava tilanne meni kaikki jokseenkin kuten olin ajatellut.

Mikä tuo on?!

Ei s**tana, se tulee kohti!

Tää pipo on ihan kiva :)

Mitä toi tyyppi tekee?!

Jos sille vähän haukkuis?

Tarkemmin ajateltuna, ehkä parempi poistua paikalta.

Heii, mikä juttu toi on? Se pitää nähdä!

Ei S**TANA!

Tuossa se taas on, vois sitä vielä vilkaista :)

Ai tällanen vierivä tynnyri.

Pimeässä huoneessa Ringa ei tehnyt oikein mitään. Harmi kun tuomarit eivät käyttäytymistä siellä erikseen kommentoineet, enkä minäkään tajunnut kysyä. Minun näkemys asiasta oli se, että Ringa tuli sisään ja jäi paikoilleen seisomaan. Siinä se seisoi (kerrankin muuten haukkumatta :D), vaikka tuomarit yrittivät sanoa sille, että se emäntä pitäis löytää ja näyttivät vähän valoakin. Minä sain luvan kuiskaamalla kutsua, ei mitään. Sain luvan uudestaan kuiskata, ei edelleenkään mitään. Tämä toistui varmaan yhteensä neljä kertaa. Lopulta se saatiin tulemaan lattialla olevien jätesäkkien yli (loikalla). Minä niiskuttelin käskystä, mutta edelleenkään Ringa ei oikein reagoinut. Se tuijotteli tuomareita ja lopulta tuli n. 20 cm päähän minusta, mutta ei oikein vieläkään reagoinut. Kun siitä sain vielä kerran niiskauttaa, niin lamppu syttyi (Ringan päässä siis) ja se oli innoissaan jälleennäkemisestä.

Laukauksiin suhtautumista en osannut arvioida etukäteen. Ringa ei pelkää ukkosta, raketteja, eikä kauempana ammuttuja laukauksia, mutta noin läheltä noin kovaäänistä paukkua se ei ole tainnut kuulla. Ensimmäisen laukauksen kuullessaan se pysähtyi kuin seinään ja teki mutkan minun selän takana, mutta jatkoi sitten matkaa. Toista kuunnellessa se reagoi minun mielestä vähemmän, mutta kuitenkin selvästi.

PAM!

Ai jaaha.

Loppuarvostelua en tietystikään kunnolla muista, toivottavasti se kuuluu videolta. Jotenkin niin Ringasta sanottiin, että siinä on potentiaalia vaikka mihin, kun se vaan tietäisi, miten sen suunnata. Lisäksi tuomarit olivat sitä mieltä, että se on vilkas, mutta antaa itsestään erittäin vilkkaan kuvan. Jotenkin niin minä ymmärsin, että vilkkaudestaan huolimatta se oli koko ajan kuitenkin tilanteen tasalla ja huomioi "oikeita" asioita. Hösläys laitettiin nuoruuden innon piikkiin :D

Samikset

Päivällä seurasin Ringan touhuja ja sanoin Juhalle, että sillä tuntuu palavan pinna, kun ollaan vaan sisällä eikä tapahdu mitään. Siihen Juha totesi, että ollaan ihan samanlaisia, Ringa ja minä :D Siksi minä varmaan siitä niin paljon tykkäänkin ;)

No nämä samikset ja tuli pyllyn alla eläjät lähti sitten tutustumaan kotiseutuun, johan täällä on vuosikaudet asuttu, eikä koskaan olla käyty Sanginjoella. Miten ihmeessä se on mahdollista?! Ei me mitään vaellusta tehty, käytiin vaan vähän pällistelemässä ja paistamassa makkaraa, mutta onpahan ollut tyytyväistä sakkia sen jälkeen. Sekä Ringa että emäntä :D

Makkaranpaistoa vahtimassa

Mission: Impossible (asiallinen yhteiskuva)

Miten Ringa näyttää kaikissa kuvissa noin paljon Emmaa pienemmältä?!

Muistutus

Sain viime yönä muistuksen siitä miksi Ringa vuosi sitten joutui sukanpitokieltoon. Se oli minun tietämättäni kähveltänyt villasukat sängystä (joo, ei olis saanu niitä sinne ottaa, mutta kun asian suhteen on ollut pitkään niin paljon rauhallisempaa. Ai niin, on ollut kesä :D). Yöllä minä sitten näin unta, että piti jollekin osoittaa jotain aluetta, kohottauduin äkillisesti sängyssä puoli-istuvaan asentoon ja osoittelin kädelläni sitä aluetta. Tein sen vaan tietysti Ringan pedin suuntaan, jossa se makasi sukkansa (minun sukkani!) vieressä. Ja kun vielä Emma oli parin metrin päässä, niin yhtälö oli valmis. Oletan, että Ringa heräsi yllättäen minun liikkumiseen, muisti sukan ja näki Emman. Siitä seurasi kunnon rähähdys ja iskeminen kiinni villasukkaan. Rähähdys herätti Juhankin. Edelleenkään en halua ottaa sitä riskiä, että se joku kerta puolustaa sukkansa (siis sitä minun sukkaani!) liian kovalla voimalla ennen kuin ymmärtää, että se olenkin vain minä, ei Emma. Välikohtauksen jälkeen pyysin Ringaa tuomaan sukan minulle. Se tuli lähelleni ja siinä me sitten hetki pötköteltiin, Ringalla sukka suussa edelleen ja pää minun kaulalla. Kunnes otin sukan pois ja jatkettiin unia.

Hotelliloma

Joulupukki toi lahjaksi lahjakortin Holiday Club Spa -hotelleihin ja nyt vihdoin saatiin käytettyä se Vuokatin Katinkullassa. En ollut hirveän innoissani hotellilomasta, mutta kun ei kortti Holiday Clubin huoneistoihin käynyt, niin ei paljon vaihtoehtoja ollut. Koirien kanssa ei olla koskaan hotellissa yövytty, mutta nyt päätettiin kokea sekin. Sen verran ikä on tehnyt tehtävänsä Ringallekin, että sen uskaltaa jo suht huoleti jättää hotellihuoneeseen. Kunhan vaan kerää kaikein irtoavan pois sen ulottuvilta :D Tosin ei Ringa enää mitään tuhoja tee (ei lasketa nyt tähän sitä GR:n laskun repimistä viime viikolla :D), kunhan vaan kantaa tavaroita ympäriinsä. Mielestäni koirien mukanaolo huomioitiin hyvin. Huone oli alimmassa kerroksessa, se oli käytävän viimeinen huone ja koirille oli valmiina kuppi ja namitikut :)

Vuokattiin ajettiin Hepokönkään kautta. Pikkuisen mutkaa matkaan, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka :)

Hepoköngäs

Sotkamossa käytiin Hiidenportin kansallispuistossa, jossa tehtiin 5 km mittainen kävelyretki. Koko ajan oltiin varauduttu palaamaan takaisin, mikäli reitti näyttää liian rankalta koirille. Onhan niiden kanssa aikaisemmin menty yli 10 km päivämatkoja, 400 m korkeuseroilla, mutta nyt kun kummankaan terveystilanne ei ole ihan priima, niin ihan mitä tahansa ei enää uskalla :( Reitin alku oli ihan helppoa maastoa, enemmän vaikeuksia alkoi tulla Hiidenportilla, joka on n. 20 m syvyinen rotko. Parhaille näköalapaikoille johti todella jyrkät portaat. Vaikka tosiaan ollaan jos jonkinlaisessa paikassa käyty, niin noin jyrkkiä portaita ei olla koirien kanssa kuljettu koskaan. Kyllä ne ylös päästiin, mutta vähän pelotti, että jos jostain syystä ei päästäkään tekemään ympyräreittiä, niin miten nuo portaat kuljetaan takaisin alas. Onneksi mitään ongelmia ei tullut. Ja molemmat on olleet reissun jälkeenkin aivan OK :)

Ne kamalat portaat

Hiidenportti

Hiidenportilla koirat joutuivat taas puuhun kytketyksi...

Kokonaisuudessaan reissu meni siis oikein hyvin. Mitä nyt hotellihuoneessa välillä vähän haukku raikui :D Muuten Ringa käyttäytyi kyllä hyvin, Emma kait se enemmänkin odotteli meitä takaisin, kun seisoi aina valmiina ovella, kun palattiin huoneeseen. Ringa touhotti Hiidenportilla niin paljon, että se oli kyllä loppuillan aivan todella väsynyt. Kun me lähdettiin syömään, katseli Ringa sängyn vierestä meidän lähtöä. Ja siinä samassa paikassa se makasi, eikä noussut edes ylös, kun tultiin takaisin :D

Ringa-rakas 4 v

Tätä päivää olen vitsaillen sanonut odottaneeni kuin kuuta nousevaa. Nimittäin kun aikanaan tuskailin Ringan vilkkaan luonteen kans, kokeneemmat koiranomistajat lohduttivat minua sanoen: "Kyllä se 4-vuotiaana rauhottuu". No nyt tuo päivä on tullut, mutta en kyllä mitään ihmerauhoittumista havaitse... Samanlainen hömelö sieltä sängystä tänä aamuna nousi kuin kaikkina muinakin aamuina. Onneksi! Palastakaan en tuosta koirasta vaihtaisi pois. En punaista nenää, pystyä häntää, touhuisaa luonnetta, kovaa ääntä tai lyhyttä pinnaa. Tai ehkä muutama silloittuminen selkärangasta joutaisi mennä, mutta niitä ei ajatella nyt :) Tuntuu muuten uskomattomalta, että Emma oli 4-vuotias kun Ringa tuli meille. Ringa on ihan kakara vielä, Emma taas on aina ollut "vanha" ;)

Synttäripäivän aattona otettiin vähän uusia kuvia, niitä kun on tullut viime aikoina otettua niin äärimmäisen vähän. Vanhan blogin puolella taisin tosin pikkuisen sadatellen muistella siihen syytäkin... ;) Kyllä oli tekeminen saada Ringasta poseerauskuvat, kun ei se ressukka osaa istua aloillaan kovin kauaa. Mutta eipä siitä voi koiraa syyttää, kun ei sitä ole sille koskaan kunnolla opetettukaan... Kärsivällisesti kuva kerrallaan, ja nyt mulla on  uudet kuvat Ringastakin :)

 

Synttäreillä me ollaan aika perinteisesti leikitty palloleikkejä:

Pallohullu

Emma oli tietysti mukana kans. Tällä kerralla sekin suhtautui yllättävän suopeasti valokuvaukseen.

 

 

Yhteiskuvaa en yrittänytkään saada :D

Ei hetken rauhaa

Tilusten mittailu lauantaina otti jopa Ringan voimille. Se vetäytyi jo alkuillasta omaan sänkyynsä makuuhuoneeseen. Kyllä sekin joskus osaa nukkua. Mutta olipahan tilanne sen verran erikoinen, että emännän oli pakko käydä häiriköimässä kameralla ja todistamassa ihmettä :D

Eikö täällä saa hetken rauhaa nukkua?!

Kuvapuutos

Innostuin värkkäämään koirille uuden blogin - vanhoilla kuvilla. Ei juma, että multa ei löydy parempia kuvia omista koirista! Emman kuva sentään on tältä vuodelta, muut kuvat Pyhän reissulta kahden vuoden takaa. Sitä vaille, että en Ringasta laittanut sen 1-vuotiskuvaa, kun ei oikeasti parempaakaan ole! Onneksi sain yhdestä yhteiskuvasta näppärästi otettua Ringan erilleen. Nyt on pakko (yrittää) ryhdistäytyä. (Moneskohan kerta...?)